Murheesi

Ja jos elo vei sinun valkeutes,
sinun jalkasi jos vajos lokaan,
jos runnellut on suru sun sydämes,
tylyn siihen jos tunki se okaan,
minun silmissäin olet valkeempi vain,
surun laupiaat lahjat sulta ma sain.
Toit myötäjäisinä mielesi murheen,
katumuksesi kyyneleet, uskomme urheen.

Toit uskon, mi vuoria siirtää voi,
parantaa syvimmätkin se haavat.
Sinun tuskasi taivaan rintaamme loi,
iki-autuuden, jonka vain saavat
aniharvat, joilla uskallusta
ylös pyrkiä, vaikka on kuilu musta
jalan alla, ei tukea missään näy,
elon jäätävät viimat kun yllämme käy.

Sinun murheesi, ah, elon ehjäksi loi,
surus lempeä tähtinä loistaa,
levon ainaisen kätes kosketus soi,
poves kärsinyt pois kivut poistaa.
Kohoat jumalneitseen ylhäisen lailla,
olentos lumivalkea tahraa on vailla,
sinun jalkaisi juureen tuon tuskat ja syyn,
nukun neitseeni valkean hymyilyyn.




Tunnisteet: