Hengen kevät

(Agricola ojentaa Uuden Testamentin Kustaa Vaasalle)


Kauan pohjan yötä kesti,
kauan kesti jäätä, hyytä.
Halla kasvun kauniin esti,
ollut siin' ei omaa syytä.
Kauan kesti meillä yötä,
vaikka tehtiin valon työtä,
vaikka kansan parhaat raatoi,
kylmä aina korren kaatoi.

Pilvet pohjan taivaan peitti,
heilinyt ei hengen laiho.
Säteen heikon päivä heitti
sentään joskus, kasvoi kaiho,
kunnes puhkes esiin yöstä
tulos rakkauden työstä,
taimi, joka kylmän kestää,
eksymästä yöhön estää.

Aamun uuden koitto nähkää,
esiin Suomen päivä pääsi!
Tekee hengen touko tähkää,
rakkauden näin käsky sääsi.
Taittunut on talven valta,
kohoo hangen, kirren alta
kukka heimon hengen kevään
päivään suureen, säteilevään.




Tunnisteet: