Tietäjä

Niin pysyvät nyt usko, toivo,
rakkaus, nämä kolme; mutta
suurin niistä on rakkaus.

1. Korintt. 13:13




Yks heistä ensin näki tähden,
yön tumman, oudon auringon.
Hän mietti: "Matkalle ma lähden,
oppaani Uskon tähti on!
Etäälle, äärettynyttä halaa
mun henkein, etsii ohjaajaa,
mi yössä aamunkoina palaa,
koinsiivin päivään kohoaa."

Hän kauan matkas erämaita,
yöss' etsi pedot saalistaan,
polkunsa vaikka oli kaita,
ei poikennut hän maalistaan.
Vaelsi kunnes kohtaa toisen,
näät Toivo liittyy uskohon,
muodostain liiton aurinkoisen,
mi etsi maita auringon.

Mut paljon murhetta hän näki
murheisin mielin matkallaan,
viel' liikkunut ei Valon väki,
yö synkkä yhä kattoi maan.
Hän valvoi sairaan luona öitä,
hän lohtua loi elämään,
näin tehden rakkauden töitä,
hän seuras toivon-tähteään.

Hän uskon, toivon tähtiteitä
taivaltain löysi rakkauden,
syämmensä kuullen säveleitä
löys Vapahtajan sisäisen.
-- Ken kamppailee näin kärsimyksin,
tien löytää aamuun iäiseen,
näät Kristuslapsi syntyy yksin
vain rakastavaan sydämeen.




Tunnisteet: