Kirsipuun alla

Säteilee taivas toukokuun,
istumme alla kirsipuun,
min päivä kultahuntuhun kutoo.
Keveesti kukkain sade putoo.

"Kuin sävel kukkain sade soi,
se pääsi päälle pisaroi,
kimaltaa kutreillas kuin lunta."
"Nään, armas, suven suuren unta."

"Sulosi mulle suven suo,
sun lämpös päivän lämmön luo,
sua vailla kaikk' on kauneus vajaa."
"Ei tunne rikas äärtä, rajaa!"

"Ah, kuink' on kirkas kevään maa."
"Kuitenkin kaipaan rajan taa!"
"Sinussa uinuu keväät untaan."
Varistaa kukat valkoluntaan.

"Vait olet, kallein, kalpenet."
"On menneet unten keväimet!"
"Säikkyykö sielus pohjattuutta?"
"Se solmii sädesiltaa uutta."

"Etäällä, armas, maalis on."
"On rakkauteni rajaton,
mun yli kuilujen se kantaa."
Lähenee päivä lännen rantaa.

"Jos kuoli unten keväimet,
sua saartaa kukat ikuiset,
milloinkaan niitä emme hukkaa."
"Povemme kantaa kuolon kukkaa."

"En säiky kanssas kuolemaa,
sen takaa keväät kajastaa,
se silmän valvovan on unta."
"Vain kirsikukkain valkolunta."

Kuin sävel kukkain sade soi,
se päämme päälle pisaroi,
hämärä huntujansa kutoo,
äänettä kirsikukat putoo.




Tunnisteet: