Kehtolaulu

Heijaa, heijaa
veikkaa nukkumaan,
siskon laulu leijaa,
nuku, nuku vaan!

Peipot piipii,
puissa soitto soi,
unen henki hiipii,
keijut karkeloi.

Tontut kurkkaa
kiikun käärön taa,
tanssii pitkin nurkkaa,
kattoon katoaa.

Luokse laukkaa
unen heppa, hei,
kaviot ne paukkaa --
nyt se veikon vei!

Katsos veikkaa!
Heppa siivet saa,
pilviin lennon leikkaa,
kauvas kuljettaa.

Ruusutarhain
luona levätään,
aamulla jo varhain
kotiin käännetään.

Ethän putoo,
anna kätes vaan,
sisko sulle kutoo
kultakangastaan.

Heppa huiskaa
kultasatulaa,
sisko korvaan kuiskaa,
veikko uinuaa.

Heijaa, heijaa,
armas aurinko,
unen mailla leijaa,
nuku, nuku jo!



(Joulupukki 1915)

Kalle Käki

Unissansa Kalle käki
kerran lihalientä näki.
Lusikkaa ei nähnyt vaan,
siitä pitäin pistää Kalle
aika kauhan päänsä alle
aina pääte pannessaan.


(Turun Lehti 29.9.1888)

Äiti leipoo

Äiti leipoo hymyellen. -
Kelle leivot, äiti, kellen?

Vielä kysyt - kelles muille:
pienoisille piimäsuille.

Tää on kakku pikku Annin,
tuo on Heikin, tää on Hannin.

Tämän saapi pikku Asta,
joll' on yksi hammas vasta.

Tehdään muita murakampi,
hiukan muita makeampi.

Oisko onneks' joka muru!
Siit' on äidin ainut suru.

Leivät nousee, hiipuu uuni,
miss' on pienet piimäsuuni?

Kätken kakkuun kaipausta,
sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran -
toinen teille leipoo kerran.

Äidin kakku makeaisin,
sitä ah, jos aina saisin!

Hiirulaisen hääpidot

Hiirulaisen häitä pitää
kodassa kiven takana.
Kukot sinne kutsuttiin
kanat kaikki käskettiin.

Sinne meni
orava ota kädessä,
jänis sauva kainalossa,
paarmalla oli paremmat housut,
mettiäisellä siniset sukat.

Lahjat siellä jaettiin:
hiirelle hissu
myyrälle myssy,
sirkalle pitkät silkkirihmat,
kukolle kultakannukset,
kanalle kaunis kaulavaate.

Hyvät siellä syötiin:
sirkan reisi, paarman pyrstö,
hyttysen hyvä käpälä.

Päivälliset

Pienen pieni kaniini
pientarella hyppeli!
Löysi vuohenputkilehden -
maistoi sitä, laulun tehden:
- Vuohenputkisalaatti
sekä tuore retiisi,
myöskin nippu persiljaa
päivällinen olla saa!

Pienen pieni kaniini
päivällisen rakensi.
Kutsui kukon sekä kanan
talviruoan uuvuttaman.

Vieraat ruokaa moittivat -
kovin suutaan soittivat -
itse kaniini
kaikki syödä mutusti.

Miksi kana kengittä?

Lapsikullat kuulkaa
sangen soma juttu!
Kotikana kaunis,
teidän hyvä tuttu,
mielessänsä mietti
suutarille mennä
lapatossut teettää,
kun ei siivet lennä.

Niinpä kana tossut
suutarilta tilas,
mutta oppipoika
kengät pahoin pilas.
Nänpä tossut laittoi
puristavat aivan,
varpaat vallan taittoi,
tuotti tuskan, vaivan.

Siitäpä nyt kiltti
kotikana suuttui,
suutarinsa kanssa
puhumahan puuttui.
Mestaria miltei
vihoissansa sätti,
kelvottomat kengät
tekijälle jätti.
Siksi hän nyt aina
avojaloin astuu,
kengät eivät paina
vaikka varpaat kastuu.

Sateella

Kerran maalla ollessani
- siellä olen tuttu -
sattui sadeilmalla
näin kummallinen juttu.

Viisi kanaa kaakottaen
kaiken kansan nähden
kinasteli kiivahasti
onkimadon tähden.

Siinä niiden riidellessä
onkimato luikki
heinikkohon hiljalleen
ja mullan alle puikki.

Tästäpä nyt riitelijät
hämillensä tuli.
Riita loppui rattoisasti,
viha vedeks suli.

Ketun tuutulaulu

Kettu se tuutii lapsiansa,
joita on niin paljon.
Kaksi on karjassa,
kaksi on marjassa,
kaksi on maltaita jauhamassa.

Seitsemän on saunalla,
kahdeksan meren rannalla,
ja kolmekymment' korkeimman
vuoren pääll'

Pikku juttu

Ol' kerran metsässä mökki,
siin eleli tyttönen,
ja tyttösell' oli kana
ja kissakin pikkuinen.

Ol' kissan kaulassa kello
ja jalassa saappahat,
ja saappahiss' oli varret
ja oikeat anturat.

Ol' kanalla kaulaliina
ja nokkela nuttukin,
ja marssia kyllä hän taisi
ja nokkia sievimmin.

Ja kerran iltasella
tuo kana ja kissanen,
ne läksivät - minne ja mihin,
sit' yhtään en tiedä, en.

Mökin laittaja

Nytpä tahdon olla ma
pienen mökin laittaja.
Seinät kun saan valmihiksi,
toisen pään teen kammariksi,
päähän toiseen pirttisen
sievän, hauskan puhtoisen.

Sitten vielä rakennan
tallin, aitan, navetan.
Hyv'on olla myöskin sauna,
missä kylven lauantaina,
riihi metsän laidassa,
nuottakota rannassa.

Talliss' oiva hevonen
panna auran etehen,
neljä lehmää navetassa,
pieni porsas karsinassa,
lampahia vuonineen
määrällensä kymmenen.

Korp, korp, korppiparka

Korp, korp, korppiparka,
elä huoli olla arka!
Miks et käytä saappahia,
rapakoissa kuljeksija?
Verassa noin herrastellen
kehtaat käydä kerjäellen!

Hei, hevot hilpeät

Hei, hevot hilpeät!
Hei, varsat vikkelät!
Ylämäet,
alamäet
nelisellä juostaan!
Piiska, läiskis!
Kaaduit, -äiskis!
Elä huoli tuosta!

Leikitellen

Leikitellen,
kisaellen,
silloin tällöin kinastellen,
kätketellen, pujahdellen
piilosalle,
mikä tuolin, pöydän alle,
kaikkiin lomiin
mahdollisiin, mahdottomiin,
sieltä löytyi etsimällä
kaikki taaskin hälinällä; -
Lapsuus-aika ihanaisin!
Oi jos takaisin sen saisin!

Vedetäänkö tukkanuottaa

"Vedetäänkö tukkanuottaa!
Kisko vaan, et kisko suotta!"
Lausuu Antti ylvästellen
veikollensa pienoisellen.
Vaan kun veikko harjastaapi,
armoille jo Antin saapi:
"Säästä velikulta, säästä,
elä kisko tukkapäästä!"

Jo on kylpy joutumassa

Jo on kylpy joutumassa,
vesi vallan valmihina,
pienen soman pulikoida
pulikoida, hulikoida,
räiskyellä, roiskuella,
huuhteleida, valeleida
puhtoiseksi pulmuseksi,
sirkeäksi sirkkuseksi,
äidille mesimarjueksi,
mummoille kultamuruiksi.

15 naulaa

Mutta meidänpä vauva punnittiin!
Punnittiin, aivan niin!
Ja vauva ja vauvan lallukat,
ja lallukat ja tallukat,
ja paksut poski-pallukat,
ja kännät ja pääkkö ja kaula -
ja ne painoi 15 naulaa.

Korkealta kannalta

Itse herra Hiiriläinen,
meidän Matti Miiriläinen,
nousee joskus korkealle,
ihan katon räystään alle,
muutoin vaan
maailmata katsomaan.
- "Kuulkaas, hyvä herra!
Sanokaapas kerran,
miltäs teidän silmihinne
ylös sinne,
korkealle
asemalle
näyttää maailmainen?"
- "Niinpä tuo nyt näyttää vainen,
niinkuin pikku piirakainen".

Heikki ja karitsa

Pensaas' on niin rauhallista,
tuuli sinne kukkasista
tuoksun tuo.
Pikku peippo virsiänsä
ystävälleen yksinänsä
kuulla suo.

Karitsansa kanssa Heikki
niityn nurmikolla leikki
iloiten.
Kietoi kaulaan ystävänsä
seppelöisen tekemänsä
kaunoisen.

Väsyivät he viimein tuosta,
eivät enää jaksa juosta;
arvaat sen.
Nyt he nukkuu makeasti,
rinnatusten rakkahasti
pensaaseen.

Siellä on niin rauhallista,
tuuli sinne kukkasista
tuoksun tuo.
Peippo pieni virsiänsä
ystävälleen yksinänsä
kuulla suo.

Viimeinen tippa

Tippa, tippa yksi vainen
pikku pisarainen!
Voi sinua orpo raukkaa!
Tule, tule, joudu, laukkaa,
juokse sinne, juokse
muitten siskoin luokse.

Hauska on sun olla sitten
luona muitten ystävitten.
Tippa, tippa yksi vainen
pikku pisarainen!

Mirrin kosto

Voi Mirrin pulaa! ken sit' ei arvaa,
kun Tommi hännästä häntä veti,
ja Anni toisena siinä heti
jo silitteli vasten karvaa.

Mut Mirri, vaikk' oli pieni aivan,
ei rupee tuota kärsimähän;
hän parkais vaan ja kynsillähän
jo kohta kosti tuskan, vaivan.

Jo kolme päivää perätyksin,
ol' lasten posket naarmuloissa;
he sai sen ajan olla koissa,
ja Mirri leikki pihall' yksin.