Metsämiehen sanat

(Lyhennetyt)

Lähen nyt miehistä metsälle,
Urohista ulkotöille
Tapiolan tietä myöten,
Tapion talojen kautta;
Terve vuoret, terve vaarat,
Terve kuusikot kumeat,
Terve haavikot haleat,
Terve tervehyttäjänne!

Miesty metsä, kostu korpi,
Taivu ainoinen Tapio,
Saata miestä saarekselle,
Sille kummulle kuleta,
Jost' on saalis saatavana,
Erän toimi tuotavana!

Nyyrikki Tapion poika,
Mies puhas punakypärä!
Veistä pilkut pitkin maita,
Rastit vaaroihin rakenna,
Jotta tunnen tyhmä käyä,
Äkkiouto tien osoan
Etsiessäni ereä,
Antia anellessani!

Mielikki metsän emäntä,
Puhas muori, muoto kaunis!
Pane kulta kulkemahan,
Hopea vaeltamahan
Miehen etsivän etehen,
Anelian askelille!
Ota kultaiset avaimet
Renkahalta reieltäsi,
Aukaise Tapion aitta,
Metsän linna liikahuta
Minun pyyntöpäivinäni,
Erän etsoaikoinani!

Metsän piika pikkarainen,
Simasuu Tapion neiti!
Soitellos metinen pilli,
Simapilli piiperoita
Korvalle ehon emännän,
Mieluisan metsän emännän,
Jotta kuulisi välehen,
Nousisi makoamasta,
Kun ei kuule kumminkana,
Ei havaja harvoinkana,
Vaikka ainoisin anelen,
Kielen kullan kuikuttelen!

Kun ennen kävin metsässä,
Kolm' oli linnoa metsässä,
Yksi puinen, toinen luinen,
Kolmansi kivinen linna,
Kuus' oli kulta-ikkunoa
Kunki linnan kulmanteella;
Katsahin sisähän noista
Seinän alla seistessäni:
Tapion talon isäntä,
Tapion talon emäntä,
Tellervo Tapion neiti,
Kanssa muu Tapion kansa,
Kaikki kullassa kuhisi,
Hopeassa horjeksihe.
Oi mielu metsän emäntä,
Metsolan metinen muori!
Heitä poies heinäkengät,
Kaskivirsusi karista,
Riisu riihiryökälehet,
Arkipaitasi alenna,
Lyöte lykkyvaattehisin,
Antipaitoihin paneite
Minun metsipäivinäni,
Erän etsoaikoinani!
Ikävä minun tulevi,
Ikävä tulettelevi
Tätä tyhjänä oloa,
Ajan kaiken annituutta,
Kun et anna aioinkana,
Harvoinkana hoivauta;
Ikävä ilotoin ilta,
Pitkä päivä saalihitoin!

Metsän ukko halliparta,
Havuhattu, naavaturkki!
Pane nyt metsät palttinoihin,
Salot verkahan vetäise,
Haavat kaikki haljakkoihin,
Lepät lempivaattehisin,
Hope'ihin hongat laita,
Kuuset kultihin rakenna,
Vanhat hongat vaskivöille,
Petäjät hopeavöille;
Koivut kultakukkasihin,
Kannot kultakalkkaroihin;
Pane kuinp'on muinaiselta,
Parempina päivinäsi.

Tapion talon isäntä,
Tapion talon emäntä,
Metsän kultainen kuningas,
Mimerkki metsän emäntä,
Siniviitta viian eukko,
Punasukka suon emäntä!
Tule jo kullan muuttelohon,
Hopean vajehtolohon;
Minun on kullat kuun ikuiset,
Päivän polviset hopeat,
Käeten soasta käymät,
Uhotellen tappelosta,
Ne kuluvat kukkarossa,
Tummentuvat tuhniossa,
Kun ei oo kullan muuttajata,
Hopean vajehtajata.

Kalevala

Neien laulu

Kun kävin mataramaalla,
Keikuin keltakankahalla
Eilen iltamyöhäisellä,
Aletessa aurinkoisen,
Lintu lauleli lehossa,
Kyntörastas raksutteli,
Lauleli tytärten mielen,
Ja lauloi miniän mielen.
Mie tuota sanelemahan,
Linnulta kyselemähän:
Oi sie kyntörastahainen,
Laula korvin kuullakseni,
Kumman on parempi olla,
Kumman olla kuuluisampi:
Tyttärenkö taattolassa,
Vai miniän miehelässä?
Tianenpa tieon antoi,
Kyntörastas raksahutti:
»Valkea kesäinen päivä,
Neitivalta valkeampi,
Vilu on rauta pakkasessa,
Vilumpi miniävalta;
Niin on neiti taattolassa,
Kuin marja hyvällä maalla,
Niin miniä miehelässä,
Kuin on koira kahlehissa,
Harvoin saapi orja lemmen,
Ei miniä milloinkana».

Kalevala 8 r.

Auringon tervehdyssanat

Terve kuu kumottamasta,
Kaunis kasvot näyttämästä,
Päivä-kulta koittamasta.
Aurinko ylenemästä!

Nouse kultaisna käkenä,
Hopeaisna kyyhkyläisnä,
Elollesi entiselle,
Matkoillesi muinaisille.

Nouse aina aamusilla
Tämän päivänki perästä;
Teeppä meille terveyttä,
Siirrä saama saatavihin.

Käy nyt tiesi tervehenä,
Matkasi imantehena,
Päätä kaari kaunihisti,
Pääse illalla ilohon!