Giordamo Bruno

Maanpakoon voitte ajaa mun,
ruumiini polttaa kiusatun,
mun henkein näkee sentään iki-untaan,
se kuuluu aurinkojen valtakuntaan.

Te suljette mun vankilaan,
mut henkein raastaa kahleitaan,
monaadi, säen on se Jumalasta,
mi levon löytää lähteillänsä vasta.

Ei rajaa, äärtä missään näy,
ratojaan auringot ne käy,
tuhannet tähdet pääni päällä hohtaa,
jokaista niistä ikivoima johtaa.

Ikuinen Henki, lähteeni,
vie aina minut tähteeni,
kehityn, kasvan siellä, jälleen lähden
ja tapaan toisen, korkeamman tähden.

Mua vangita te ette voi,
korkeempi Voima minut loi,
teit' uhmaan, uhmaan polttorovioita,
mun henkeäin ei aine koskaan voita.

Se vankilani tuhoo vaan,
hetkeksi jätän aineen, maan.
Ma sitä tänne julistamaan palaan,
maailman-henkeen yhtyä nyt halaan.




Tunnisteet: