Kuutamoisella merellä

Meri musta kuutamossa päilyy,
pursi pieni mainingeissa häilyy,
purress' istuu mies ja nainen kahden,
uppoo usvaan rannat kotilahden.

"Leijailemme kuutamoista rataa."
"Yllesi yön hopeata sataa,
vettä autiota harhaa haaksi."
"Jäähän, armain, mennyt kaikki taaksi."

"Hakeeko sun henkes uutta rantaa?"
"Rakkauteni kauemmas mun kantaa,
uuden maan ja uudet taivaat tahdon!"
Kultaa kuudan maininkien vahdon.

"Kätkeekö, ah kallein, poves haavaa?"
"Harhailen vain autiota aavaa,
Salliman soi kellot päällä pääni."
Huokaa hämärässä aaltoin ääni.

"Mitä kellot sallimuksen soittaa?"
"Eloon rakkauden, mi kaikki voittaa,
tyhjää takana ja tyhjyys eessä."
Kimaltaa kuun kylmä valo veessä.

"Rakkauden, mi kaikki kuilut täyttää!"
"Voiman, joka sisimpämme näyttää,
yössä haahtemme vaikk' kulkis harhaan,
kohois kaipauksemme tähtitarhaan."

Kuuluu kaukaa öisen tuulen tohu,
kasvaa autiudessa aaltoin kohu.
"Purtemme jos pirstaksi lyö myrsky?"
Tanssii kuutamossa valkee tyrsky.

"Pirstaksi jos aallot lyövät purren,
laulu sairaan Vellamon soi surren,
syvyyteen yön tähtikyynel putoo."
Laineille kuu harsoansa kutoo.

Meri musta hopeoissa päilyy,
pursi pieni aallokossa häilyy,
purress' istuu mies ja nainen kahden,
häipyy taakse rauha kotilahden.




Tunnisteet: