Jo on kylpy joutumassa

Jo on kylpy joutumassa,
vesi vallan valmihina,
pienen soman pulikoida
pulikoida, hulikoida,
räiskyellä, roiskuella,
huuhteleida, valeleida
puhtoiseksi pulmuseksi,
sirkeäksi sirkkuseksi,
äidille mesimarjueksi,
mummoille kultamuruiksi.

15 naulaa

Mutta meidänpä vauva punnittiin!
Punnittiin, aivan niin!
Ja vauva ja vauvan lallukat,
ja lallukat ja tallukat,
ja paksut poski-pallukat,
ja kännät ja pääkkö ja kaula -
ja ne painoi 15 naulaa.

Korkealta kannalta

Itse herra Hiiriläinen,
meidän Matti Miiriläinen,
nousee joskus korkealle,
ihan katon räystään alle,
muutoin vaan
maailmata katsomaan.
- "Kuulkaas, hyvä herra!
Sanokaapas kerran,
miltäs teidän silmihinne
ylös sinne,
korkealle
asemalle
näyttää maailmainen?"
- "Niinpä tuo nyt näyttää vainen,
niinkuin pikku piirakainen".

Heikki ja karitsa

Pensaas' on niin rauhallista,
tuuli sinne kukkasista
tuoksun tuo.
Pikku peippo virsiänsä
ystävälleen yksinänsä
kuulla suo.

Karitsansa kanssa Heikki
niityn nurmikolla leikki
iloiten.
Kietoi kaulaan ystävänsä
seppelöisen tekemänsä
kaunoisen.

Väsyivät he viimein tuosta,
eivät enää jaksa juosta;
arvaat sen.
Nyt he nukkuu makeasti,
rinnatusten rakkahasti
pensaaseen.

Siellä on niin rauhallista,
tuuli sinne kukkasista
tuoksun tuo.
Peippo pieni virsiänsä
ystävälleen yksinänsä
kuulla suo.

Viimeinen tippa

Tippa, tippa yksi vainen
pikku pisarainen!
Voi sinua orpo raukkaa!
Tule, tule, joudu, laukkaa,
juokse sinne, juokse
muitten siskoin luokse.

Hauska on sun olla sitten
luona muitten ystävitten.
Tippa, tippa yksi vainen
pikku pisarainen!

Mirrin kosto

Voi Mirrin pulaa! ken sit' ei arvaa,
kun Tommi hännästä häntä veti,
ja Anni toisena siinä heti
jo silitteli vasten karvaa.

Mut Mirri, vaikk' oli pieni aivan,
ei rupee tuota kärsimähän;
hän parkais vaan ja kynsillähän
jo kohta kosti tuskan, vaivan.

Jo kolme päivää perätyksin,
ol' lasten posket naarmuloissa;
he sai sen ajan olla koissa,
ja Mirri leikki pihall' yksin.

Pässin pahanteko

Auttamaan, auttamaan!
Pukki tekee pahojaan!
Saliin pässi pääsi salaa;
sielläkös nyt vasta alaa
hänen leikitelläkseen,
huiman heiskaellakseen.

Kaikki kaataa lattialle,
kaikki viskaa pöydän alle.
Huiskin haiskin kaikki nyt on
pannut pukki se vallaton;
sakset ja kerät, ja korit, ja sukat,
kupit ja lasit, ja kuvat, ja kukat.

Tuossa telmeissään
katsahti peiliin hän -
ja mitä näki siellä?
Toisen pukin vielä.
Sitä uhkaa sarvillansa -
toinenpa se uhkaa kanssa;
huutaa sitten pöö ja pää -
toinenkaan ei vaiti jää.

Silloin pukki vihoissaan
rientää tuota puskemaan,
työntää peiliin ankarasti -
nytpä kävi kamalasti:
meni palasiksi juuri
mamman uusi peili suuri!
Tulkaa, tulkaa auttamaan!
Pukki tekee pahojaan!