J. V. Snellmanin patsaan paljastuksessa

toukok. 12 p:nä 1924.


Maan, kansan vastaisuuden niinkuin malmiin
sa mielessäsi kerran unelmoit,
ei heikkoudesta tiennyt, työn teit valmiin,
aatteille aina teon muodot loit.
Todellisuuteen unelmasi siirsit,
vuossatain vaskeen terästarmoin piirsit
vastaisten aikain vaatimukset, lait, --
taistossa tahtoin tyynnä voiton sait.

Lait aikain vastaisten kuin vaskeen laadit,
ei vastusta voimas sietänyt.
Sa arvoon oikeudet sen kansan vaadit,
mi oikeuksistaan ei tietänyt.
Päämaalin rodullesi rohkeen näytit,
tulella tarmon povet nuoret täytit,
sun askeleitas seuras aamunkoi,
sähköisten pilvein piirit salamoi.

Sun unelmasi Suomen suuren, vapaan
puolvuosisataa varhaisemmin loi,
uneksit luovain henkien sa tapaan,
joidenka unet toteutua voi.
Silmästä silmään rotu-untes luojaa
nyt katsot, kansa! Unelmasi suojaa!
Järkyttää sit' ei koskaan kukaan saa,
on vapaa, valveutunut Suomenmaa.

Oi, katsokaa tään kansan jalopeuraa,
sen käsi miekoin musertavin lyö,
sen askeleita hengensaatto seuraa,
sävelet sointuu, raikuu runontyö.
Aseesi valon aseet ovat vankat,
sua seuraa niinkuin peitsimetsät sankat
suojaavat joukot poikais parhaimpain,
ei uuvu konsaan valppaus vartijain!





Tunnisteet: