Juhannustulilla

Kaikkialla kokot palaa,
vaikka päivän kehrä valaa
yötä, päivää valkeuttaan,
vaikkei sädekään käy hukkaan,
vaikka kedot puhkee kukkaan,
tuoksuja on tulvillaan.

Loistoansa luonto tuhlaa,
viettää täyttymyksen juhlaa,
kasvaa ikikauneuteen.
Joka korsi, yrtti elää,
sävel lakkaamaton helää,
välkkyin kuohuu vyöryt veen.

Vaikka tähkät täydet taipuu,
täyty ihmisen ei kaipuu,
iäti hän odottaa.
Aavistaa ja etsii, uottaa,
unelmainsa kuviin luottaa,
tyydytyst' ei koskaan saa.

Tähtitarhoja hän tapaa,
tahtoo niinkuin liekki vapaa
nousta valon korkeuteen.
Tahtoo käydä yli rajan,
tuollepuolen paikan, ajan
unten maahan ikuiseen.

Tyydy ei hän arkityöhön,
valkeet virittää hän yöhön,
väistyy vankilansa, maa.
Liekeissä hän liitonmerkin
näkee, kaipuun-siivin herkin
kohoo kohti Jumalaa.




Tunnisteet: