Hää-yö

Taukos tanssi, vieraat lähti.
Ikkunasta iltatähti

valoansa sisään valaa.
Himmee hopeelamppu palaa

heijastuen hohtokiviin,
jotka käsi hento riviin

järjesti. "Ah, ootko omain,
armas?" Yli alastomain

olkapäiden hiukset hajoo.
Sulhon syliin neito vajoo.

"Omas oon kuin yön on kuudan,
luoksein alati sua huudan!"

Säihky silmät ruskeet tulta,
välkkyy ehtootähden kulta.

Ruusut hehkuu, hetket kiitää,
lentimin yö valkein liitää.

"Täyttyy elämäni kaipuu."
Yössä puiden latvat taipuu.

"Tosiks unten kuvat siirtyy."
Kultainen kuun juova piirtyy

pielukseen, min kutrit peittää,
uutimin puut varjon heittää.

"Unelmain oot maali ylin!"
Avaa nainen uottain sylin,

aika seisoo, tuuli nukkuu,
hopeaan yön varjot hukkuu.

"Elämäin oot aamurusko."
"Sinä syämein syvin usko!"

Yhtyy yössä mies ja nainen,
loistaa lamppu hopeainen.




Tunnisteet: