Malinan värssyt

Pikku Leena, mustatukka,
ole aina iloinen!
Kasva niinkuin kedon kukka!
viserrä kuin lintunen!

Työtä tee kuin muurahainen.
Käytä oikein aikasi!
Niinkuin tähti loistavainen
puhdas olkoon tuntosi.

Ja nyt piisaa opetukset,
mieli loukkoon jätetään,
pois nyt vanhain varotukset! –
Taasen leikkiin lähdetään!

Nuket, kukat, mesimarjat
parhaat tavaramme on;
kivistä on lehmäkarjat,
vaan on sydän suruton.

Kun vain aurinkoinen paistaa,
eikä haittaa pakkanen;
kun vaan leipä, piimä maistaa,
niin on mieli iloinen.

Huolen muusta pitää Luoja –
se on minun toivoni: –
pikkulintuin apu, suoja,
kyllä auttaa meitäki.

Lyydian päivänä

Armas aamu valkenee,
taivas synkkä selkenee,
Varpu pieni laulellen
sanoo aamun tullehen;
tuuli herää hiljalleen,
panee aallon läikkyilleen;
kukat, lehdet nuppujaan
rupeavat aukomaan.

Herää, Lyydi, unestais,
ettei sua kukaan sais
hitaammaksi luontoa
syyttömästi soimata!
Avaa silmäs sininen,
kukka pieni, hymyillen,
joudu äänes yhtehen
liittään kanssa lintusten.

Lyydi! sulle toivottaa
sydämestä rakkaasta
kaikki tässä olevat,
että päiväs tulevat
olisivat onnea,
rakkautta, rauhaa
täynnä – ja sun mieles ain’
iloinen ja raitis vain!

Aallon kehtolaulu

Nuku, nuku aaltonen,
nuku jo!
Tuolla laulaa humisten
kuusisto!
Kehtolaulusi se on --
nuku aalto rauhaton,
nuku jo!

Miksi tahdot katsella
kuinka jo
loukannut on luontoa
turmio?
Kuinka kukat surkastuu,
kuinka tuuless' paljastuu
lehdikko?

Nuku aalto, vaahtopää!
Nuku jo!
Kerran sinun herättää
aurinko.
Senpä sulle, rauhaton,
hellä silloin suotu on
suutelo.

Herätessäis heloittaa
kukat jo,
suloisesti tuoksuaa
tuomisto.
Liverrykset lintusten
silloin soi kuin Väinösen
kantelo!

Sydän! nuku sinäkin,
nuku jo!
Uni sull' on suloisin
nautinto.
Toivo aikaa armaampaa,
nuku, kunnes lopun saa
taistelo!