Näkymättömät kädet

Ma orhin valjastin,
Ma kohotausin korjaan,
Ja varsan ohjaksin
Ma juoksuun kiihdin norjaan.

Hei, tanner alla soi!
Tää vauhti leikkaa matkaa;
Maan ääriin päästä voi,
Näin uljaasti jos jatkaa.

Ja rinne kohoaa
Lähelle taivaan rajaa,
Sen tahdon saavuttaa,
Sen kukkulalle ajaa.

Siis, orhi, ennätäy,
Päin aurinkoa juokse,
Laella vaaran käy
Niin raitis tuulen luokse! —

Vaan kädet, joit'en nää,
Kaikk' aukoo orhin valjaat;
Pois hepo kiitää, jää
Vain ohjat mulle paljaat.

Ja ympär' sydämen
Ma tunnen jäisen renkaan...
Kuin kauan itkien
Ma korjass' istunenkaan?


Alpo Noponen

Joululaulu

Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles' nuorena nousta suo!
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa?

Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
viel' on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille,
päilyy järvet ja kukkii haat,
kuusen kirkkahan luona heille
siintää onnelan kaukomaat.

Kun joulu on

Kun maass' on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
     kun joulu on!


Ei huolta, murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
     kun joulu on!



On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa,
vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa;
siks mieli hellä on kristityllä,
   kun joulu on!