Joulu

Tule meille Tuomas kulta,
tuopa joulu tullessasi!
Tule kekri, jouvu joulu
sekä pääse pääsiäinen!
Kyll' on kystä aitassamme,
paljo pantua eloa,
sirkan reisi, paarman jalka,
peipposen peräpakara,
sammakon sakarivarvas,
sisiliskon silmäpuoli!

Kanteletar

Oi, ukko, uikari!

Oi, ukko, uikari,
pää paljas, paikari!
Muistatko muinaisen,
tajuatko taannoisen,
kun kihlan iskimmä
Oukkulan ovilla,
Kuokkulan konnulla,
Suurima-saaressa,
Nesterin niemessä,
Pesterin pirtissä,
Takavaaran taipaleessa?

Jos mun tuttuni tulisi

Jos mun tuttuni tulisi,
ennen-nähtyni näkyisi,
sille kättä käppäjäisin,
vaikk' ois käärme kämmenpäässä,
sille suuta suikkajaisin,
vaikk' ois suu suden veressä,
vielä kaulahan kapuisin,
vaikk' ois kalma kaulan päällä.

Kun mun kultani tulisi

Kun mun kultani tulisi,
armahani asteleisi,
tuntisin ma tuon tulosta,
arvoaisin astunnasta,
jos ois vielä virstan päässä,
tahikka kahen takana.
Utuna ulos menisin,
savuna pihalle saisin,
kipunoina kiiättäisin,
liekkinä lehauttaisin;
vierten vierehen menisin,
supostellen suun etehen.
Tok mie kättä käpseäisin,
vaikk' ois käärme kämmenellä;
tok mie suuta suikkajaisin,
vaikk' ois surma suun eessä;
tok mie kaulahan kapuisin,
vaikk' ois kalma kaulaluilla;
tok mie vierehen viruisin,
vaikk' ois vierus verta täynnä.
Vaanp' ei ole kullallani,
ei ole suu suen veressä,
käet käärmehen talissa.
Kaula kalman tarttumissa;
suu on rasvasta sulasta,
huulet kun hunajameestä,
käet kultaiset, koriat,
kaula kun kanervan varsi.

Ei laulu kosista kiellä

Noin ne muutamat sanovat
moniahat arvelevat:
"elä neito paljon naura,
paljon naura, kilvoin laula;
ei sinua kilvoin naia,
ei kilvoin vihille vieä,
josk' on kilvoin kihlattaisi,
kilvoin käytäisi kosissa.
Olet lapsi laulamatta,
tytär tyhjittä sanoitta,
niin saat saksan varrellesi,
verkanutun vierehesi;
kolmin käyähän kosissa,
nelin neittä pyytämässä,
pohatoille puolisoksi,
rikkahalle reen perähän."
Vaan elkää, hyvät imeiset,
tuota ouoksi otelko,
jos ma laulan laiha lapsi,
tytär tyhjä vierittelen;
lauloipa isoki ennen,
vieritteli veistoksilta,
lauloi armahin emoni,
värttinältä väännätteli,
lauloi sisko, lauloi veikko,
lauloi vielä veikon lapsi.
Ei laulu kosista kiellä,
kun ei muut pahat tapani,
laiskuuteni, laihuuteni,
ja kaikki kataluuteni.
Ja jos en laula polvenani,
kuulu kullan valkiana;
ikä kuitenkin kuluvi,
kasvo kaunis lankiavi,
muoto muualle menevi,
koko varsi vanhenevi.

Tuomittu katti

Etpä tiedä minkä löysin --
löysinpä minä pienen linnun,
pienen linnun manninkisen,
josta keitin vellinkisen.

Tuli katti kaupungista,
viirusilmä Viipurista.
Latki vellin perehinensä.
Minä kattia ajohon.

Ajoin katin kaupunkihin,
viirusilmän Viipurihin.
Tuolla katti tuomittihin,
viirusilmä vietettihin.

Saarvaan saikkaan,
lynkään leppään,
kuivaan kuuseen,
koveraan koukkuun,
märkään mäntyyn,
laikkapäähän petäjään.

Piilehtijä

Kitkat, katkat, pitkät matkat,
sinä ja minä ja Hentun Liisa,
Puntun Paavo ja Juortanan Jussi,
Kapakka-Lassi ja Myllärin Matti.
Ympäri tuvan minua etsittiin,
ei minua löydettykään --
minä pankolla makasin!

Kääpönen

Kääpönen, kääpönen
käpälillä kukkuu,
neitonen, neitonen
Ihalalla itkee.

Toivonen, toivonen
toisessa talossa.
Maammoinen, jyttynäinen
matuskaksi puuttunainen,
heinillä herskuu,
nurmella nurskuu,
tinapotsalkoissa,
sulkkusorokoissa,
pellavasrätsinöissä.

Tuuti, tuuti, tuomen marja

Tuuti, tuuti, tuomen marja,
liiku, liiku, lempilehti,
nuku nurmilintuseni,
väsy västäräkkiseni,
nuku, kun minä nukutan,
väsy, kun minä väsytän

Kanteletar

Inkerin sulhot

Inkeri ihana neito
Varasi vakuhun naia,
Lalmanti iso ritari
Antoi kättä kätkyelle,
Isoin kimpuin kihlaeli,
Suurin sormuksin lunasti.
»Kokotteles vuotta viisi,
Vuotta viisi, vuotta kuusi,
Sekä seitsemän kevättä,
Kanssa kahdeksan keseä,
Ynnä syksyä yheksän,
Talvikausi kymmenettä;
Kun sa kuulet kuolleheni,
Kaiketi katoneheni,
Ottaos uros parempi,
Elkösä pahempatani,
Elkösä parempatani,
Ota muutoin muotohittes!»

Eirikki vähä ritari
Valhekirjat kannatteli,
Valhekirjat kiiruhulta:
»Lalmantis ou soissa voittu,
Maahan pantu paineluissa».

Inkeri ihana neito
Väen vietiin vihin-tupahan,
Väen kihlat annettihin,
Väen ei vihille saatu,
Eikä miehin, eikä miekoin,
Eikä uljasten urosten,
Eikä vaimoin valituitten,
Eikä neitten kaunokaisten.

Inkeri ihana neito
Istui hän luhin solassa,
Sekä istui, että itki,
Katsoi iän, katsoi lännen,
Katsoi poikki pohjasehen.
Näki kykkärän merellä:
»Jos sä lienet lintuparvi,
Niin sä lähe lentämähän!
Jos sä lienet kalaparvi,
Niin sä vaipunet vetehen!
Jos sä lienet Lalmantini,
Laske purtes valkamahan!»

Eirikki vähä ritari
Itse lausui, noin nimesi:
»Mistäs tunnet Lalmanniksi?»
»Tulennasta tunnen purren,
Kahen airon laskennasta.
Toisen puolen purjehesta,
Uusi on toinen purjepuoli,
Toinen silkkiä sinistä,
Silkki Inkerin kutoma,
Kauan neion kaiehtima.»

Kanteletar III. 9 (vanh. painos.)

Mataleenan vesimatka

Mataleena neito nuori
Kauan hän kotona kasvoi,
Kauan kasvoi, kauas kuului,
Tykönä hyvän isonsa,
Kanssa armahan emonsa.
Palkin polki permannosta
Hänen korkokengillänsä,
Hirren kynnystä kulutti
Hänen hienohelmallansa,
Toisen hirren päänsä päältä
Hänen kultakruunullansa;
Rautaisen rahin kulutti
Astioita pestessänsä,
Kulman pöyästä kulutti
Hopeapäällä veitsellänsä.

Mataleena neito nuori
Meni vettä lähteheltä,
Kultakiuluinen käessä,
Kultakorva kiulusessa.
Katseli kuvan sijoa:
»Ohoh minua neito parka;
Pois on muoto muuttununna,
Kaunis karvani katonut;
Eipä kiillä rintakisko,
Eikä hohda päähopea,
Niinkuin kiilti toiskesänä,
Vielä hohti mennä vuonna».

Jesus paimenna pajussa,
Karjalaisna[19] kaskimaissa,
Anoi vettä juoaksensa:
»Annas vettä juoakseni!» --
»Ei oo mulla astiata,
Eik' oo kannuni kotona;
Pikarit pinona vieri,
Kannut halkona kalisi».

»Pistäspä pivosi täysi,
Kahmalossa kanniksella!» --
»Mitäs puhut Suomen sulha,
Suomen sulha, maitten orja,
Isäni ikuinen paimen,
Ruotiruo'illa elänyt;
Kalanpäillä kasvaellut,
Karjalaisna kaskimaissa!»
»Sis mä lienen Suomen sulha,
Suomen sulha, maitten orja,
Isäsi ikuinen paimen,
Ruotiruo'illa elän,
Kalanpäillä kasvaellut,
Karjalaisna kaskimaissa,
Ell'en elkesi sanele.» --
»Sano kaikki minkä tieät!»

»Kussas kolme poikalastas? --
Yhen tuiskasit tulehen,
Toisen vetkasit vetehen,
Kolmannen kaivoit karkeesen
Sen kuin tuiskasit tulehen,
Siit' olis Ruotsissa ritari,
Sen kuin vetkasit vetehen,
Siit' olis herra tällä maalla,
Sen kuin kaivoit karkeesehen,
Siit' olis pappi paras tullut».

Mataleena neito nuori
Rupes vasta itkemähän,
Itki vettä kiulun täysi,
Jesuksen jalat pesevi,
Hiuksillansa kuivoavi:
»Itsepä lienet herra Jesus,
Kun mun elkeni sanelit!
Pane minua herra Jesus,
Pane minua, minnes tahdot,
Soihin, maihin portahiksi,
Porttojen polettavaksi,
Jaloin päällä käytäväksi!

Pane minua herra Jesus,
Pane minua, minnes tahdot,
Silloiksi meren selille,
Lahopuiksi lainehille,
Joka tuulen turjotella
Laajan lainehen laella!
Pane minua herra Jesus,
Pane minua, minnes tahdot,
Tunge hiiliksi tulehen,
Kekäleiksi valkeahan
Joka tulen tuikutella,
Valkeaisen vaikutella».

Kanteletar III. 5 (vanhempi painos).

Kummaistako kuuleminen

Kukkuipa käkeä kaksi
Kahen puolen korpinotkon;
Satuin noita kuulemahan --
Hyv' oli kuulla kummaistaki.

Lauloi kaksi laulajata
Kahen puolen pöytälaian;
Satuin noita kuulemahan --
Hyv' oli kuulla kummaistaki.

Riiteli kälystä kaksi
Kahen puolen kaalimaljan;
Kummaistako kuuleminen? --
Lemmon kuultavat molemmat.

Kanteletar I. 82.

Kultani kukkuu, kaukana kukkuu

Kultani kukkuu, kaukana kukkuu,
Saimaan rannalla ruikuttaa;
Ei ole ruuhta rannalla,
Joka minun kultani kannattaa.

Ikävä on aika, päivät on pitkät,
Surutont' en hetkeä muistakkaan;
Voi mikä lienee tullutkaan,
Kun jo ei kultani kuulukkaan!

Toivon riemu ja autuuen aika
Suruani harvoin lievittää;
Rintani on kuin järven jää --
Kukapa sen viimeinki lämmittää?

Kotka se lenteli taivahan alla,
Sorsa se souteli aalloilla;
Kulta on Saimaan rannalla,
Lähteä ei tohi tuulelta.

Tuuli on tuima ja ankarat aallot,
Ruuhet on rannalla pienoiset;
Ruuhet on aivan pienoiset,
Kultani sormet on hienoiset.

Elä lähe kultani aaltojen valtaan! --
Aallot ne pian sinun pettäisi;
Sitte ei suru mua heittäisi,
Ennenkuin multaki peittäisi.

Kanteletar

Soitapa sorea neito

Soitappas sorea neito,
Rannin neito rallattele,
Sorealla soitollasi,
Kumealla kulkullasi,
Heleällä hengelläsi,
Kaunihilla kaulallasi!
Anna suuta, Suomen neito,
Tälle Suomen sulhoselle;
Suu ei kulu suuellessa,
Käsi kättä antaessa.

Kanteletar II. 238

Käy unonen kätkyehen

(Kehtolaulu)

Tuuti, tuuti tuomen marja,
Liiku, liiku lempilehti,
Nuku nurmilintuseni,
Väsy västäräkkiseni;
Nuku, kun minä nukutan,
Väsy, kun minä väsytän,
Vaan eipä minussa liene
Lapseni nukuttajata,
Ei taia emo poloinen
Saa'a lasta nukkumahan.
Äijä on emolla huolta,
Paljo pantua muretta;
Uni ei tule use'in
Huolellisen huonehesen,
Kaihollisen kartanohon,
Murehellisen majahan.
Kun se ei emo poloinen
Saane lasta nukkumahan,
Nukuta Jumala lasta,
Makauta Maariainen;
Saisin itseki levätä,
Lapsen orja olla jouten.
Uni jo ulkoa kysyvi,
Unen poika porstuasta,
Lausuvi lasin takoa,
Alta ikkunan anovi:
»Onko lasta kätkyessä,
Pientä peitetten sisässä?»
Tule tuutuhun unonen,
Käy unonen kätkyehen,
Lapsen pienen peittehisin,
Vakahisen vaattehisin;
Anna maata lapsen pienen,
Levätä vähäväkisen --
Anna maata maan unia,
Maan unia, puun unia,
Maarian makeeta unta,
Pyhän pohratsan lepoa.

Kanteletar II. 175.

Armahan kulku

(Paimenlaulu)

Täst' on kulta kulkenunna,
Täst' on mennyt mielitietty,
Tästä armas astununna,
Valkea vaeltanunna;
Täss' on astunut aholla,
Tuoss' on istunut kivellä.
Kivi on paljo kirkkahampi,
Paasi toistansa parempi,
Kangas kahta kaunihimpi,
Lehto viittä leppeämpi,
Korpi kuutta kirkkahampi,
Koko metsä mieluisampi,
Tuon on kultani kulusta,
Armahani astunnasta.

Kanteletar I. 174.

Missä armaani?

(Paimenlaulu)

Miss' on, kussa minun hyväni,
Miss' asuvi armahani,
Missä istuvi iloni,
Maalla kulla marjaseni?
Kuulu ei ääntävän ahoilla,
Lyövän leikkiä lehossa,
Ei kuulu saloilta soitto,
Ei kukunta kunnahilta.
Oisko armas astumassa,
Marjani matelemassa,
Oma kulta kulkemassa,
Valkea vaeltamassa;
Toisin torveni puhuisi,
Vaaran rinnat vastoaisi,
Saisi salot sanelemista,
Joka kumpu kukkumista,
Lehot leikkiä pitäisi,
Ahot ainoista iloa.

Kanteletar I. 173.