Girolamo Savonarola

San Marcon priior messuansa lukee
pääalttarilla. Sieluansa tukee,

mi taistoon nousi väkivaltaa vastaan.
"Ihmisten Herra auttaa aina lastaan!"

Käsissään sakramenttia hän kantaa,
veljilleen lohdutusta, rauhaa antaa.

Noviisit, munkit polvillensa lankee,
miel' veljien on ahdas, synkkä, ankee.

Soi sävel kuoron, suitsutuksen sauhu
leijailee, veljein mielet valtaa kauhu.

Näät templiin tunkee miestä miekkavyötä
herjaamaan heitä kesken Herran työtä.

He väkivalloin alttarilla raastaa
Savonarolan. Poistuessaan hän haastaa:

"Hyvästi, veljet! Kauan en ma matkaa
maanpäällä, mutta teidän tulee jatkaa

mun mentyäni säikkymättä työtäin,
näät totuus jää, ei palaa voi se myötäin.

Mun ruumiini he väkivalloin surmaa,
mut totuudelle tuottaa ei voi turmaa.

Valhetta vastaan taistelkaa ja yötä,
niin teette ihmisyyden ikityötä!"




Tunnisteet: