Aitan ylisillä

Ylisillä aitan harmaan
neito nuori unelmoi,
aaltoelee povi armaan,
puna posket purppuroi.

Valaa aittaan valoansa
kesän öinen, kuulas kuu,
valvoo neiti vuoteellansa,
hyvää mieltä hymyy suu.

Valkeat on vuoteen vaatteet,
puhtaat hurstit, palttinat,
mutta immen armaan aatteet
sentään kaikkein valkeimmat.

Aitan oveen, aitan oveen
öisin iskut kumahtaa,
immen poveen, immen poveen
toivon tuulet humahtaa.

Kuudan hymyy, tyttö hymyy,
kuulevi kuulas yö,
kuudan pilven taakse lymyy,
uottain immen sydän lyö.

Uottaa neiti nuori ylkää,
uottaa taivas, uottaa maa,
sulhoaan ei suurta hylkää,
hiipii, kaino, hurstin taa.

Solaan nuoren neien aitan
kuudan kuulas kurkistaa,
kukan pientarelta taitan,
neito valkee kukan saa.

Neiti valkee, itse kukka
kinoksissa palttinan,
kultakiharainen tukka
peittää poven polttavan.

Kuudan hymyy, itse hymyyn,
säkenöivät ääret yön,
neito hurstiensa lymyyn
vajoo, sykkii nuori syön.




Tunnisteet: