Lapsen laulu

   Lapsi olen laulavainen,
pieni, vielä voimaton,
huvitusta halaavainen,
huikennellen huoleton.

   Varjelduna vanhemmilda,
armas, vietän aikoja,
suojelduna suuremmilda
olen vailla vaivoja.

   Aina löydän avoimena
äidin helman hupaisen;
isän polven istuimena
tunnen minä turvaisen.

   Eipä äidin rakkautta
vaivatkan voi vähendää,
isän hyvän hartautta
elon huolet hävittää.

   Kieldo, taikka käskeminen
armas ombi äidildä,
opin, neuvon otaminen
indoisembi isäldä.

   Siis on syytä nuoruudessa
heitä hyvin kuulemaan,
vanhemmille vanhuudessa
vielä arvon andamaan.



Sanan Saattaja Viipurista no 27/1836.

Juoma-laulu

    Juoma janon sammuttaa,
janossansa juoda saa
                 kuiva kaulainen.
Poika-joukko, laula, juo;
makea on malja tuo
                 vahto harjainen.

    Olut onnen vaikuttaa,
kannu kestin kaunistaa
                 hurratessamme.
Riemu rinnat ylentää,
vaivammekin vähentää
                 lorusessamme.

   Kyllä joskus seura suo,
että poika-joukko juo
                ämbäristäkin.
Älä näänny, naapurin',
laula, laula, toverin',
                näändyneenäkin.



Sanan Saattaja Viipurista no 28/1836.

Ihmisen arvo

   Ihminen on aivan
yli ilon, vaivan,
koska toivo ombi tunnossa;
luotu lakastuva
ombi Luojan kuva,
jos on rakkautta rinnassa.

   Kuullen kuikutukset,
rumat ruikutukset,
eikö sydän paisu povessas?
Eikä löydä luondos,
toisen tuskaa itse tunnossas?

   Tämä tundo juuri
arvo ombi suuri;
ihanaisin ihmisyydelle;
täällä, paitsi tätä,
olet elämätä,
ilkeyskin iäisyydelle.

   Petäjän on pinda
raatelian rinda,
tunnotoina toisen tuskissa,
joka jäätyneeksi,
kylmä-kiskoiseksi
jääpi, aina julma juonissa.

   Tämä turma tapa
on kuin kiven napa,
luja, jot' ei tundo läväise.
Eikös elon tiellä
meno valju vielä
itse ihmisyyttä häväise?



Sanan Saattaja Viipurista no 31/1836

Luonnon suuren lapsukaiset

Luonnon suuren lapsukaiset
avaruuden alla,
nauttikaamme elämästä iloll' ihanalla.

Jaakko Juteini

Laulu Suomessa

Arvon mekin ansaitsemme
Suomenmaassa suuressa,
Ehk'ei riista riemuksemme
Saavu miesten maatessa;
Laiho kasvaa kyntäjälle,
Arvo työnsä täyttäjälle.

Suomen poika pellollansa
Työtä tehdä jaksaapi,
Korvet kylmät voimallansa
Perkaapi hän pelloksi;
Rauhass' on hän riemullinen,
Mies sodassa miehuullinen.

Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
Täällä tehdään uusia;
Valistus on viritetty,
Järki hyvä herätetty.

Suomen tytön poskipäihin
Veri vaatii kukkaset,
Hall' ei pysty harmaa näihin,
Näit' ei pane pakkaset;
Luonnossa on lempeyttä,
Sydämmessä siveyttä.

Jaakko Juteini