Yli Suomenniemen hohtaa kevät.
Hunnuissansa metsät helenevät,
riemuvirsin peippo jumaloi
maata, joss' ei riemu elää voi.
Miks' ei voi? Oi, vielä laulut helää,
vielä alla puiden keväisten
nuoruus, rakkaus on suloinen.
Miksi pelko povessamme elää?
Mitä turmaa säikkyy nuorten suku,
miksi tietäjät ei öisin nuku,
vanhat vapisevat unissaan?
Mikä varjo lepää yli maan?
Vavahdellen syöksee harteiltansa
kaikki Suomen aallot kiusaajansa.
Ennen rajuilmaa uhkaavaa
herää, herää, isieni maa!
Yli vapisevan Euroopan,
jossa kansat, puristaen toistaan,
sotaa käyvät lapsen-ongelmoistaan,
lepää musta varjo Aasian.
Idän jättiläinen tuskissaan
siellä pudistelee kahleitansa,
kuume-unta, sairas, hourien
alla taian vuosisataisen.
Mantereelta toiseen pitkin yötä
pimeyden vallat tekee työtä,
punoo hämähäkit lankojaan
poveen joka kansan, joka maan.
Kerran jätti, kahlitsema hiiden,
syöksyvä on irti kahleistaan:
silloin yli valtameren viiden
järkkyy vuoret perustuksissaan.
Meitä vastaan sydämensä raivoin,
sokeana, mielettömin aivoin,
kääntyy kauan kidutettu maa,
kämmenellään meidät musertaa.
Herää, Länsi! Kerää voimas heikot!
Piileskellen itse joukossas
jäseniäs jo sitovat peikot,
verta imien sun suonistas.
Herää, ennenkuin sa unta nähden
itses kytket, suku onneton:
sinä, jolla tulevaisuus on,
herää jälkeentulevaisten tähden!
Alla taivaan yhä tummuvan
henget taistelevat Euroopasta.
Satu tietää: aamun nousten vasta
raukee taika öisen maailman.
Vasta hengen valkeutta vasten
sokenevat silmät vihan lasten,
kipeämmin miekkaa tuhanten
haavoittaa sen säde suloinen.
Itse omat kohtalomme jaamme:
siksi aamu esiin kamppailkaamme,
kääntykäämme kaikin sydämin
taivaallisiin sotajoukkoihin!
Mitään ei voi voittaa ihmisvoimin,
pelon, katkeruuden kammitsoimin.
Vihaa vasten viha kilpistyy.
Veljet, pyyhkikäämme vihan syy!
Herää, herää, sinä kallis maa,
jota Pohjan aallot tuudittaa.
Synkin taivaallas on idän haamu.
Älä säiky! Laula esiin aamu!
Hiiden joukkiot se maahan lyö.
Herää, Suomi! Silloin loppuu yö!
3.3.1934
Saima Harmaja. Kokoelmiin kuulumattomia runoja
Mietelmä * On järvi niinkuin autuudesta heijastus * Paisuvat silmut * Laulu pienestä enkelistä * Hurmio * Iltapäivä satamassa * Lähde * Kahle * Arimman onnen hetki * Oi sinä, kauan itkemäni * Ero * Viha * Pääsiäisenä * Sun sydämesi ovia * Lentoretki * Nurmilintu * Pohjaan asti * Toipuva * Koti-ikävä * Vajoaminen * Yhteistyötä * Aamua kohti * Taivaan niityllä