Kuin unessa hennoimmassa rakkaat kädet
levon armauteen ovat toipuvan peittäneet.
Valo lempeä tulvii valkean uutimen takaa,
on kuume poissa ja poiss' on kyyneleet.
Ja tuoksuen niinkuin uni ja kauneus itse
ujot kielot hohtavat herkkine kelloineen.
Koko kesä on niissä -- ah, kuin silmäni suljen,
pian avaan ne suloisimpaan vihreyteen.
Jo pääsiäisnarsissi, auringonvaloa täynnä,
lasimaljassa hymyy kultaista hymyään.
Lepo, viileys, hyvyys -- kaikkien hymy ja hyvyys.
On autuas uupua kevään hämärään.
4.2.1933
Saima Harmaja. Kokoelmiin kuulumattomia runoja
Mietelmä * On järvi niinkuin autuudesta heijastus * Paisuvat silmut * Laulu pienestä enkelistä * Hurmio * Iltapäivä satamassa * Lähde * Kahle * Arimman onnen hetki * Oi sinä, kauan itkemäni * Ero * Viha * Pääsiäisenä * Sun sydämesi ovia * Lentoretki * Nurmilintu * Pohjaan asti * Toipuva * Koti-ikävä * Vajoaminen * Yhteistyötä * Aamua kohti * Taivaan niityllä