On kyyneleissään
hyvä nukahtaa.
Unessa jälleen
tuska katoaa.
Unessa pääsen
ma kotiin takaisin.
Sireenit kukkii,
on suvi lämpimin.
Puutarhan tiellä
ne kauniit silmät nään,
ne, joiden hellyys
ei petä ikänään.
Ja niiden hymyyn
kuin aurinkoon ma jään.
-- Vaan koirat haukkuvat
pimeään.
Ja kukon laulu
alakuloinen
julistaa jälleen:
saat alkaa huomisen.
Tartossa 25.11.1934
Saima Harmaja. Kokoelmiin kuulumattomia runoja
Mietelmä * On järvi niinkuin autuudesta heijastus * Paisuvat silmut * Laulu pienestä enkelistä * Hurmio * Iltapäivä satamassa * Lähde * Kahle * Arimman onnen hetki * Oi sinä, kauan itkemäni * Ero * Viha * Pääsiäisenä * Sun sydämesi ovia * Lentoretki * Nurmilintu * Pohjaan asti * Toipuva * Koti-ikävä * Vajoaminen * Yhteistyötä * Aamua kohti * Taivaan niityllä