Pakenet edelläni,
järkytys ihmeellisin,
liu'ut käsistäni,
riemu ja kärsimys sisin.
Hapuilen, sokea, pimeää,
Sun, Väkevä, tunnen, en koskaan nää.
Tuulissa soi, sävelmiljoonat
ilmoja kiertävät, rauhattomat.
Miljoona väärää säveltä soi.
Keskellä sfäärien pauhinaa
yksi vain on, jok' ei pettää voi:
sointujen myrskyä harhaavaa
se johtaa, se vie, läpi rinnan, se soi --
Sävel ainoa! Ääristä kaikkeuden
miten, hukkuva, löydän sen?
Kauneus, Totuus, Valta
-- mikä on nimenäsi --
kaiken valheen alta
vie minut sylissäsi!
Eespäin, ylös, yli ihmisten rajain,
tähdellä seisten, pilvellä ajain --.
Yön äärissä soi -- sävel ainoa, jalo!
Tuskaa! Voimaa! Valtava valo!
2.10.1932
Saima Harmaja. Kokoelmiin kuulumattomia runoja
Mietelmä * On järvi niinkuin autuudesta heijastus * Paisuvat silmut * Laulu pienestä enkelistä * Hurmio * Iltapäivä satamassa * Lähde * Kahle * Arimman onnen hetki * Oi sinä, kauan itkemäni * Ero * Viha * Pääsiäisenä * Sun sydämesi ovia * Lentoretki * Nurmilintu * Pohjaan asti * Toipuva * Koti-ikävä * Vajoaminen * Yhteistyötä * Aamua kohti * Taivaan niityllä