Surullisten kyynelten lävitse
loistavat onnellisten muistojen
kultaiset säteet
valaisten ja lohduttaen meitä.
Jäi ahkera työsi muistoksi meille
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt,
vaan kaikkes annoit.
Niin yllättäen, äkkiä lähdit pois
emme vielä päästäneet ois.
On suru, kaipaus suunnaton,
mut tiedämme, nyt hyvä sun on.
Ei muuta kunniaa
kuin kuulla kummullansa
sun kuusiesi kuiskinaa
kun sä kätkenyt olet
hänet viime lepohon.
Johda, Herra uskollinen, armollinen
kotiin kaikki kulkijat.
Matkan jälkeen taivaassasi
kiitostasi sukupolvet laulavat.
Virsi 147
Kun ilta saapuu ja voimat uupuu
ja kaipuu kaikesta hälvenee,
sen näkee Korkein ja käteen tarttuu,
vie kotiin matkaajan väsyneen.
Me muistamme silmäsi kirkkahat,
me muistamme hymysi hyvän.
Jätit meille muiston niin valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja syvän.
Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan
on jokaisella se sielussaan,
ja taivas on rauha täytetyn työn.
Eino Leino
On uuttera käsi rauennut,
työntäyteinen elämä sammunut.
Nuku untas rauhaisaa,
muistos säilyy ainiaan.
Ei syki enää sydän lämpöinen,
on poissa rakas läheinen.
On tiedossa yksin Korkeimman
miten pitkä on taival vaeltajan.
Askel kiireinen hiljenee, seisahtaa
liekki elämän, sammuu.
On perille pääsyn aika.
Purjehdi rakkaani
luokse kaukaisen maan,
miss' jälleen sun kohdata saan.
Aamuruskosta iltaruskoon
kulkija elämän vaeltaa.
Määränpäähän saapuessaan
uneen rauhaisaan vaipua saa.