Paisuvat silmut koivuissa rannan
vapaana aaltoaa meri.
Vavisten palaa suonissani
nuori, kiihkeä veri.
Kantavat kaukaisista maista
viestejä ylpeät tuulet --
Ah, on syömmeni sanoja täynnä,
vaikka ei aukene huulet.
Tuhannen runoa syntymätöntä
valohon pyytää yöstä.
Koska, oi koska ne murtaen tiensä
jaksavat ilmoille syöstä.
14.5.1929
Saima Harmaja. Kokoelmiin kuulumattomia runoja
Mietelmä * On järvi niinkuin autuudesta heijastus * Paisuvat silmut * Laulu pienestä enkelistä * Hurmio * Iltapäivä satamassa * Lähde * Kahle * Arimman onnen hetki * Oi sinä, kauan itkemäni * Ero * Viha * Pääsiäisenä * Sun sydämesi ovia * Lentoretki * Nurmilintu * Pohjaan asti * Toipuva * Koti-ikävä * Vajoaminen * Yhteistyötä * Aamua kohti * Taivaan niityllä