Miks pois sinun luotasi lähdin,
sitä enää muista en.
Mikä sai minut viemään miekan
läpi kalliin sydämen.
Joku velho on noitunut meidät
pahalla katseellaan.
Joku kohotti välillemme
läpitunkemattoman maan.
Olen uupunut loppuun asti,
en enää mitään nää.
Sua rakastin. Nyt en tiedä.
On vain niin kipeää.
On vain kuin jättänyt oisin
oman poikani pimeään.
Rakas Jumala, pidäthän kiinni
hänen kädestään.
17.3.1933
Saima Harmaja. Kokoelmiin kuulumattomia runoja
Mietelmä * On järvi niinkuin autuudesta heijastus * Paisuvat silmut * Laulu pienestä enkelistä * Hurmio * Iltapäivä satamassa * Lähde * Kahle * Arimman onnen hetki * Oi sinä, kauan itkemäni * Ero * Viha * Pääsiäisenä * Sun sydämesi ovia * Lentoretki * Nurmilintu * Pohjaan asti * Toipuva * Koti-ikävä * Vajoaminen * Yhteistyötä * Aamua kohti * Taivaan niityllä