Valo, loisto, tanssin huima lento!
Olen hento,
kevyt käsissäsi lentämään.
Pimeään
lemmen varjot unohtuu ja hukkuu.
Muisto nukkuu.
Ikuiseksi hetkiseksi
satulinnaan jään.
Tiedän: vielä olkapäällä
silkikkäällä
ruusu tuoksuu ihanainen.
Muuta, muut' en, keijukainen,
tiedäkään!
Kirkas soitto kiihtyy valtoimeksi,
hetkiseksi
käsin lennätät mun korkealle,
maa jää alle,
tuuli hulmuu läpi sydämen.
Viivy, viivy! Maahan tahdo en!
Oi, on liian lyhyt huima retki,
hukkuu hetki,
vaipuu säveleet,
vaivun käsiin, jotk' ei pettäneet.
Mutta maata
jalka koskea ei tahdo, ei
mielen lintu lentämästä laata.
Hellä, hellä
lyhyydellä
ikuiseksi hetkiseksi
sydämeni vei.
10.5.1934
Saima Harmaja. Kokoelmiin kuulumattomia runoja
Mietelmä * On järvi niinkuin autuudesta heijastus * Paisuvat silmut * Laulu pienestä enkelistä * Hurmio * Iltapäivä satamassa * Lähde * Kahle * Arimman onnen hetki * Oi sinä, kauan itkemäni * Ero * Viha * Pääsiäisenä * Sun sydämesi ovia * Lentoretki * Nurmilintu * Pohjaan asti * Toipuva * Koti-ikävä * Vajoaminen * Yhteistyötä * Aamua kohti * Taivaan niityllä