Sun sydämesi ovia
ma raavin koiran lailla,
sun sanojasi kovia
ma häpeätä vailla
kaluan niinkuin luuta,
mi lyötiin vasten suuta.
Vikisee koira-poloinen
ovella kynsin pitkin.
Jää aina pyyntö silmiin sen,
jos kuinka potkisitkin,
jää armon pyyntö arka.
Avaatko, herra-parka?
_________________
Sun sateenkaarilangoin vangitsen
ja lukinverkkoon kiedon siipes vapaat,
sa, saalis poloinen.
Mut muista, kun sua kidutan, oi muista:
on syytön pahuuteensa lukki-parka,
jos sydäntäs se syökin elääkseen.
14.5.1933
Saima Harmaja. Kokoelmiin kuulumattomia runoja
Mietelmä * On järvi niinkuin autuudesta heijastus * Paisuvat silmut * Laulu pienestä enkelistä * Hurmio * Iltapäivä satamassa * Lähde * Kahle * Arimman onnen hetki * Oi sinä, kauan itkemäni * Ero * Viha * Pääsiäisenä * Sun sydämesi ovia * Lentoretki * Nurmilintu * Pohjaan asti * Toipuva * Koti-ikävä * Vajoaminen * Yhteistyötä * Aamua kohti * Taivaan niityllä