Levotta ihmisessä sotivat
liha ja henki, sanoo profeetat.
Päinvastoin mulla! Ilman ruumistani
en koskaan jaksais kantaa sieluani.
Kun ruumis nauttii, silloin sielu nukkuu.
Ja sielun tuska ruumiin tuskaan hukkuu.
1934
Saima Harmaja. Kokoelmiin kuulumattomia runoja
Mietelmä * On järvi niinkuin autuudesta heijastus * Paisuvat silmut * Laulu pienestä enkelistä * Hurmio * Iltapäivä satamassa * Lähde * Kahle * Arimman onnen hetki * Oi sinä, kauan itkemäni * Ero * Viha * Pääsiäisenä * Sun sydämesi ovia * Lentoretki * Nurmilintu * Pohjaan asti * Toipuva * Koti-ikävä * Vajoaminen * Yhteistyötä * Aamua kohti * Taivaan niityllä