Väsyvä

Nousta ei jaksa
jalkani hauraat, eipä
tee käsi työtä,
vaikea syödä on leipä.
Vaan väsyessäni
tunnen: voima ja valta
mahtava kasvaa
nyt tomun väistyvän alta.

Kuihtuva ruumis
siksi on suojattu maja.
Tuskani tiedän,
vaan on tuskien raja;
on syli ääretön
Kaikkeuden, joka kantaa,
vie käsivarsi
vaipumaton liki rantaa.

Ei hiuskarvaa
katkoa sattuma saata,
ei kivun hyöky
käskyttä nousta ja laata.
Särjetty ruoko,
keinuva kaarnako lienen,
on syvin tietoni:
Suuressa mahti on pienen.


21.9.1936