Varjometsässä

Kova on sairaalan vuode,
polttava pielus on.
Päivien vuoksi ja luode
vaihtuu loppumaton.
Illat on varjometsin
luonani humisseet.
Rakkaita haamuja etsin
silmissä kyyneleet.

Enkö oksia koivun
vuoteeni yllä nää?
Tuskan unesta toivun.
Ei ole pimeää.
Mullan kasteli juuri
tuoksuva sade vain.
Taivas on valtavan suuri
pilvin kuulakkain.

Lattia vuokkoja loistaa.
Niille en astua saa.
Kaukaa rastas toistaa
säveltä huumaavaa.
Holviksi metsätiellä
latvat kaareutuu.
Tuletko vastaani siellä
silmissä toukokuu --

Polttavan kuuma on pielus,
loputon henkien vuo.
Varjoja vain sinun sielus
pimeys luokseni tuo.
Tuletko niiden myötä
kanssani kärsimään?
-- Polku on keskellä yötä,
kun sinun silmäsi nään.


8.12.1935