Riisu siipeni!

Lienkö ovella elämän,
yössä kuoleman aaton,
kun nään luonani häilyvän
valosiipisen saaton.

Varjohirviöt nurkistaan
käyvät julmina illoin.
Sädekutriset suojaamaan
astuu enkelit silloin.

Syliin vaipuen vavisten
valon, varjojen vuoroin,
kuulen laulavan taivaiden
näkymättömin kuoroin.

Ruusuin tuoksuvat unisin
seudut kalpeat tiellä.
Rakas, näetkö kyynelin:
tutut viittovat siellä.

Näätkö, kasvonsa häipyvät
hämyyn tuskan ja riemun.
Riisu siipeni keveät,
tai ne luotasi vie mun!


15.12.1935