Paljain jaloin

Niin mä kerran
tieni aloin,
niin mä kuljen
paljain jaloin.


Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:


rystyhisin
joka kiven
jäänyt niist' on
verta hiven.


– Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.


Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
– Näin on hyvin.


– Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.




Uuno Kailas – Paljain jaloin