min salannut on mykkä suu:
sun puolees kynnet sydämen
tään kurkoittuu.
Vaikk' en mä katso, sinut nään,
jos katson, sitä kestä en:
mä kesken sanaa vaiti jään
ja kalpenen.
Näit, valtiatar: vapisin,
kun viinimaljan sulle toin,
ja viinin maahan läikytin.
Ah, vitkaan noin –
kuin kätes siirtyy luomiltas –
kun silmäripses raoittuu –
kuin aukee, surma huulillas,
tuo julma suu –
niin vitkaan, vitkaan kiduttaa
sun läheisyytes sydäntäin.
– Ei autuaampaa kuolemaa
kuin kuolla näin!
Nyt käske: Käärmelammikkoon!
tai: Raadeltavaks leijonan!
Mut yhä julistava oon:
– Mä rakastan.
Uuno Kailas – Paljain jaloin
Kuninkaanpoika * Kuva * Katse * Kahdet silmät * Orja laulaa * Houre * Kalypson vanki * Partaalla * Autio maa * Lapsen kehto * Pallokentällä * Pilvilaulu * Marttyyrit * Palava laulu * Hollantilainen * Poikani * Kohtalo * Minä * Rakkaus * Yössä * Impromptu * Vaeltaja * Paljain jaloin * Pyramiidilaulu * Kun olin kuollut * Havahtuminen