Orja laulaa

Sen tiedät kyllä, tunnet sen,
min salannut on mykkä suu:
sun puolees kynnet sydämen
tään kurkoittuu.


Vaikk' en mä katso, sinut nään,
jos katson, sitä kestä en:
mä kesken sanaa vaiti jään
ja kalpenen.


Näit, valtiatar: vapisin,
kun viinimaljan sulle toin,
ja viinin maahan läikytin.
Ah, vitkaan noin –


kuin kätes siirtyy luomiltas –
kun silmäripses raoittuu –
kuin aukee, surma huulillas,
tuo julma suu –


niin vitkaan, vitkaan kiduttaa
sun läheisyytes sydäntäin.
– Ei autuaampaa kuolemaa
kuin kuolla näin!


Nyt käske: Käärmelammikkoon!
tai: Raadeltavaks leijonan!
Mut yhä julistava oon:
– Mä rakastan.




Uuno Kailas – Paljain jaloin