Kuninkaanpoika

(Juhani Siljon muistolle)


Alas painui, puoleen maan
pääs, otsas korkea liian varhain.
– Olit poika kuninkaan,
aseveljies nuorten joukossa parhain.


Mut viitoin ja kannuksin
et etsinyt kruunuas maailmasta.
Käsin näkymättömin
toi kulmilles seppelen Kuolema vasta.


Pyhä kutsumuksen-ties
sua johdatti vuorin ja laaksoin;
et poikennut polulta, mies,
sitä et sinä mitannut tuumin ja vaaksoin.


Teit kaiken, minkä teit,
oman kuninkaallisen tuntos mukaan.
Nimes "Maailman kirjaan" veit –
sitä tahrattomampaa ei vie kukaan.


Käsin tyhjentymättömin
sinä jakelit tarvitsevaisille kultaa.
– Olet luonamme vieläkin,
nyt vaikk' olet mullassa multaa:


Joka kerta, kun kevät saa
ja kupeensa vyöttää nuorten suku,
sen silmiin kangastaa
sinun piirtämäs "Maailman kirjan" luku.


Miespolvet vaihtukoot –
ei äänes vaieta saata.
Aseveljes oppaana oot:
– Ylös, matkalle, kohden pyhää maata!

                              ("Seppelöidyn" ensi-iltaan)


Uuno Kailas – Paljain jaloin