Hollantilainen

Näit edessäsi unet kultaiset
kuin tornit, uponneina aallon alle.
– Nyt takanas on päivät mennehet
kuin laivan vanat, kuolleet ulapalle.


Öin ylläs, allas tähtiparvi on
kuin verkon silmukoissa tuhat kalaa.
Mut kuolleen-harmaa, tyhjän-toivoton
on meren erämää, kun aamu palaa.


Niin sadat ajast'ajat vaeltain
samosit meren salaisuutta kohti.
Edessä silmiesi hourivain
se paetessaan välkkyi – Tyhjään johti.


Et aavain kimallusta vanginnut,
ei tähtiarkuin lastattuna laivas.
Oi unten-kalastaja, uupunut
oot oma varjos. Sua ilkkuu taivas.


– Mut yhä edessäsi kimmeltäin
on merta, kaupunkeja aallon alla.
Käy kätes ruoriin: keula niitä päin!
Taas sata vuotta kuljet ulapalla.




Uuno Kailas – Paljain jaloin