kuin tornit, uponneina aallon alle.
– Nyt takanas on päivät mennehet
kuin laivan vanat, kuolleet ulapalle.
Öin ylläs, allas tähtiparvi on
kuin verkon silmukoissa tuhat kalaa.
Mut kuolleen-harmaa, tyhjän-toivoton
on meren erämää, kun aamu palaa.
Niin sadat ajast'ajat vaeltain
samosit meren salaisuutta kohti.
Edessä silmiesi hourivain
se paetessaan välkkyi – Tyhjään johti.
Et aavain kimallusta vanginnut,
ei tähtiarkuin lastattuna laivas.
Oi unten-kalastaja, uupunut
oot oma varjos. Sua ilkkuu taivas.
– Mut yhä edessäsi kimmeltäin
on merta, kaupunkeja aallon alla.
Käy kätes ruoriin: keula niitä päin!
Taas sata vuotta kuljet ulapalla.
Uuno Kailas – Paljain jaloin
Kuninkaanpoika * Kuva * Katse * Kahdet silmät * Orja laulaa * Houre * Kalypson vanki * Partaalla * Autio maa * Lapsen kehto * Pallokentällä * Pilvilaulu * Marttyyrit * Palava laulu * Hollantilainen * Poikani * Kohtalo * Minä * Rakkaus * Yössä * Impromptu * Vaeltaja * Paljain jaloin * Pyramiidilaulu * Kun olin kuollut * Havahtuminen