Pyhä Yrjänä ylinkä
kuuli immen kiljahtavan
Turjan tunturin takana;
karahutti katsomahan.
Kuikutti kukat kanervan:
"Viety on tästä neiti nuori
pulkassa porottomassa,
reessä tarvahattomassa,
vemmel puikki, tie vikisi,
impi itki, kallotteli."
Seisoi usma niinkuin seinä
Turjan tunturin takana,
pakkanen pahemmin seisoi
kera pilkkoisen pimeän,
uhkasit urosta syödä;
korskui orhi kultakenkä.
Pyhä Yrjänä ylinkä
miekalla utua iski,
valahutti valkeata:
"Kautta lempeni pyhäisen,
kirkastu ikuinen ilta!"
Aukesi räme etehen,
mätäs-märkä, räähkä-mänty,
purskui rimmet pohjattomat,
katsoi suo-silmät sumeat,
uhkasit urosta niellä;
pärskyi orhi pää-hopea.
Pyhä Yrjänä ylinkä
iski suota suitsillansa,
helähytti helmivyöllä:
"Kautta mun sydänsuruni,
karkaistu vesi vetelä!"
Rauta rahkasta helähti,
nousi suosta suuret miekat,
käsivarret koukistetut
alla tähtien ikuisten,
uhkasit urosta kaata;
orhi vaahtinen vapisi.
Pyhä Yrjänä ylinkä
satulassansa yleni,
sanoi alta silmäraudan:
"Kautta julkisen Jumalan,
pelastan ma naisen nuoren!"
Kannusti uvetta urho,
ajoi tapparan teriä,
tuli Ruijan rantamalle,
missä hyrskyi aalto hyinen,
meri selkeä sinerti.
Syöjätär valio vaimo
se virui vesikivellä
Lapin päivän paistehessa;
kauas kuulti kultasuomut,
loitos loisti heljät hapset,
heijastui sepel sininen,
päällä paaden vaahtiparskun,
iljanteella jään ikuisen.
Heittihe hepo sivulle,
karkasi kahdelle jalalle.
Pyhä Yrjänä ylinkä
ruoskin orhia opetti,
lausui tuolla lausehella:
"Miss' on impi meiltä viety,
kussa kastettu kaponen?"
Sihisi sininen lisko:
"On kapehet kaunihimmat,
ihanammat itsellämme,
kääntynetkin nyt takaisin
taikka turmasi tulevi!"
Sylki Syöjätär vesille,
meri koskena kohisi,
hyökyi hyrskyt rantamalle;
Pyhä Yrjänä ylinkä
ajoi orhin aallokkohon,
miekan välkkyvän kohotti
pään päälle kähyjen vaimon:
"Neuvonet minulle neien,
oman säästät herjan hengen."
Vaimo kyyn-viha vikisi:
"Tuoll' on tytti teiltä viety
Vesi-Hiiden vuotehella;
etsit impeä suruista,
löydät naisen nauravaisen."
Kalpeni satulassansa
Pyhä Yrjänä ylinkä.
"Sen varsin valehtelitkin."
Pilkkasi pahaniminen:
"Rakastitko naista nuorta?"
Mietti hetken hervahtuen
Pyhä Yrjänä ylinkä,
korkeni satulassansa,
lausui äänellä lujalla:
"Rakastin ma naista nuorta
niinkuin sankarin satua,
viatonta vainottua,
kaunista kadotettua;
tähteni pyhä aleni,
yljän lempeni yleni."
Iski miekalla matoa,
lisko liukahti kivehen,
tuli tuiski kalvan tiestä,
kallio kaheksi lenti;
paaden alla porraspolku,
kuja kaita, kammottava.
Hyppäsi hevon selästä
Pyhä Yrjänä ylinkä,
heitti ohjat orhillensa.
"Saata maalleni sanoma,
jos mun kuulet kuolleheksi."
Hirnahti hepo suruinen:
"Saatan Luojalle sanoman,
jos sun kuulen kuolleheksi."
Kulki polkua kivistä
Pyhä Yrjänä ylinkä,
löysi naisen nauravaisen
Vesi-Hiiden vuotehelta;
silmät sankarin pimeni,
ääni kurkussa korahti:
"Kautta ristin rinnallani,
Luoja lapsesi lunasta!"
Tappoi naisen naurusuisen
miekalla tuliterällä
Pyhä Yrjänä ylinkä,
kukka kaiken ristikunnan.
Eino Leino - Helkavirsiä
Ensimmäinen sarja
Ihalempi * Tuuri * Mantsin laulu * Orjan poika * Kimmon kosto * Kaleva * Sininen risti * Ylermi * Räikkö räähkä * Tyyrin tytti * Luojan leipä * Oterma ja Katerma * Kouta * Merenkylpijä-neidot * Impi ja pajarin poika * Pyhä Yrjänä * Tumma
Toinen sarja
Äijön virsi * Marjatan poika * Kuun lapset * Pimeän peikko * Ukri * Syvärin impi * Herramme Vapahtajamme * Arja ja Selinä * Halla * Mennyt manner * Ukon lintu ja virvaliekki * Auringon hyvästijättö