Kiesus Karjalan jumala
tuo oli karjan kaitsijana
ruman Ruotuksen talossa.
Ruoja Ruotuksen emäntä
pani konttihin evästä,
viisi leivän viipaletta,
kuusi suolaista kaloa,
leivät harmaassa homeessa,
kalat kaikki vuoden vanhat.
Kenpä kontin kantajaksi?
Kultaruusu, Ruojan tytär.
Virkahti kiveltä Kiesus:
"Miksi tuot minulle näitä?"
Lausui kaunis Kultaruusu:
"Eväät on emon panemat,
itkut immen vierittämät."
Kysyi Karjalan jumala:
"Mitä itket, miesten lempi?"
Puikutti punainen Ruusu:
"Osoa inehmon itken,
koko kohtalon kovuutta."
Mursi Luoja leivänkyrsän,
pani kalasen kannikalle.
"Siis kera pitoihin käyös!"
Nyrpisti nenäänsä Ruusu,
toki kuuli käskijätä,
söi palan hyvillä mielin,
toisen miellä mielemmällä:
palat on parhainta nisua,
kalat kaikki vastasaadut.
Ihmetteli itseksensä.
Jo kysyikin Kiesukselta.
Hymähti hyvä Jumala:
"Niin on laatu Luojan leivän.
Min osoa inehmon itkit,
sen mehustit särvintäsi,
minkä kohtalon kovuutta,
sen sulostit suupaloja
alla taivahan sinisen,
armo-Luojan atrialla."
Juoksi, joutui kohin kotia,
ei ikinä isonnut Ruusu.
Eino Leino - Helkavirsiä
Ensimmäinen sarja
Ihalempi * Tuuri * Mantsin laulu * Orjan poika * Kimmon kosto * Kaleva * Sininen risti * Ylermi * Räikkö räähkä * Tyyrin tytti * Luojan leipä * Oterma ja Katerma * Kouta * Merenkylpijä-neidot * Impi ja pajarin poika * Pyhä Yrjänä * Tumma
Toinen sarja
Äijön virsi * Marjatan poika * Kuun lapset * Pimeän peikko * Ukri * Syvärin impi * Herramme Vapahtajamme * Arja ja Selinä * Halla * Mennyt manner * Ukon lintu ja virvaliekki * Auringon hyvästijättö