Kun mun kultani tulisi,
armahani asteleisi,
tuntisin ma tuon tulosta,
arvoaisin astunnasta,
jos ois vielä virstan päässä,
tahikka kahen takana.
Utuna ulos menisin,
savuna pihalle saisin,
kipunoina kiiättäisin,
liekkinä lehauttaisin;
vierten vierehen menisin,
supostellen suun etehen.
Tok mie kättä käpseäisin,
vaikk' ois käärme kämmenellä;
tok mie suuta suikkajaisin,
vaikk' ois surma suun eessä;
tok mie kaulahan kapuisin,
vaikk' ois kalma kaulaluilla;
tok mie vierehen viruisin,
vaikk' ois vierus verta täynnä.
Vaanp' ei ole kullallani,
ei ole suu suen veressä,
käet käärmehen talissa.
Kaula kalman tarttumissa;
suu on rasvasta sulasta,
huulet kun hunajameestä,
käet kultaiset, koriat,
kaula kun kanervan varsi.