Kultani kukkuu, kaukana kukkuu,
Saimaan rannalla ruikuttaa;
Ei ole ruuhta rannalla,
Joka minun kultani kannattaa.
Ikävä on aika, päivät on pitkät,
Surutont' en hetkeä muistakkaan;
Voi mikä lienee tullutkaan,
Kun jo ei kultani kuulukkaan!
Toivon riemu ja autuuen aika
Suruani harvoin lievittää;
Rintani on kuin järven jää --
Kukapa sen viimeinki lämmittää?
Kotka se lenteli taivahan alla,
Sorsa se souteli aalloilla;
Kulta on Saimaan rannalla,
Lähteä ei tohi tuulelta.
Tuuli on tuima ja ankarat aallot,
Ruuhet on rannalla pienoiset;
Ruuhet on aivan pienoiset,
Kultani sormet on hienoiset.
Elä lähe kultani aaltojen valtaan! --
Aallot ne pian sinun pettäisi;
Sitte ei suru mua heittäisi,
Ennenkuin multaki peittäisi.
Kanteletar