Inkeri ihana neito
Varasi vakuhun naia,
Lalmanti iso ritari
Antoi kättä kätkyelle,
Isoin kimpuin kihlaeli,
Suurin sormuksin lunasti.
»Kokotteles vuotta viisi,
Vuotta viisi, vuotta kuusi,
Sekä seitsemän kevättä,
Kanssa kahdeksan keseä,
Ynnä syksyä yheksän,
Talvikausi kymmenettä;
Kun sa kuulet kuolleheni,
Kaiketi katoneheni,
Ottaos uros parempi,
Elkösä pahempatani,
Elkösä parempatani,
Ota muutoin muotohittes!»
Eirikki vähä ritari
Valhekirjat kannatteli,
Valhekirjat kiiruhulta:
»Lalmantis ou soissa voittu,
Maahan pantu paineluissa».
Inkeri ihana neito
Väen vietiin vihin-tupahan,
Väen kihlat annettihin,
Väen ei vihille saatu,
Eikä miehin, eikä miekoin,
Eikä uljasten urosten,
Eikä vaimoin valituitten,
Eikä neitten kaunokaisten.
Inkeri ihana neito
Istui hän luhin solassa,
Sekä istui, että itki,
Katsoi iän, katsoi lännen,
Katsoi poikki pohjasehen.
Näki kykkärän merellä:
»Jos sä lienet lintuparvi,
Niin sä lähe lentämähän!
Jos sä lienet kalaparvi,
Niin sä vaipunet vetehen!
Jos sä lienet Lalmantini,
Laske purtes valkamahan!»
Eirikki vähä ritari
Itse lausui, noin nimesi:
»Mistäs tunnet Lalmanniksi?»
»Tulennasta tunnen purren,
Kahen airon laskennasta.
Toisen puolen purjehesta,
Uusi on toinen purjepuoli,
Toinen silkkiä sinistä,
Silkki Inkerin kutoma,
Kauan neion kaiehtima.»
Kanteletar III. 9 (vanh. painos.)