Noin ne muutamat sanovat
moniahat arvelevat:
"elä neito paljon naura,
paljon naura, kilvoin laula;
ei sinua kilvoin naia,
ei kilvoin vihille vieä,
josk' on kilvoin kihlattaisi,
kilvoin käytäisi kosissa.
Olet lapsi laulamatta,
tytär tyhjittä sanoitta,
niin saat saksan varrellesi,
verkanutun vierehesi;
kolmin käyähän kosissa,
nelin neittä pyytämässä,
pohatoille puolisoksi,
rikkahalle reen perähän."
Vaan elkää, hyvät imeiset,
tuota ouoksi otelko,
jos ma laulan laiha lapsi,
tytär tyhjä vierittelen;
lauloipa isoki ennen,
vieritteli veistoksilta,
lauloi armahin emoni,
värttinältä väännätteli,
lauloi sisko, lauloi veikko,
lauloi vielä veikon lapsi.
Ei laulu kosista kiellä,
kun ei muut pahat tapani,
laiskuuteni, laihuuteni,
ja kaikki kataluuteni.
Ja jos en laula polvenani,
kuulu kullan valkiana;
ikä kuitenkin kuluvi,
kasvo kaunis lankiavi,
muoto muualle menevi,
koko varsi vanhenevi.