Omistaminen

On jälleen kuultava kevät.
Ja kun lehdin puhkeavin
puut ihanat hymyilevät,
koko talven unhoitin.
Kun hivellen herkkää maata
ujo tuuli puhaltaa,
niin yhtään muistaa saata
en sanaa kauheaa.

Kun puistoja vihertyneitä
taas yksin kulkea saan,
kun ei johda armaita teitä
mua kätesi milloinkaan,
niin on kuin löytänyt vasta
ois rakkautesi tie.
Sinun henkeäs autuasta
ei mikään luotani vie.

Ja kun peipponen, läheltä jostain,
häälauluun puhkeaa,
ja turhaan, kasvoni nostain,
minä odotan suudelmaa,
niin lopulta, pohjaan asti,
sinun omasi olla saan.
Niin, eroittamattomasti
olet minun kokonaan.


Keväällä 1933

Saima Harmaja - Kaukainen maa (1937)

Palava sydän
Aamuvarhain * Olkoon niin! * Mentyäsi * Oven takana * Eksyneet * Omistaminen * Kalypson kohtalo * Levoton uni * Meri * Sinun kukkasi * Hymy * Tähti * Tähdetön ilta * Talven taittuessa * Verkossa * Kallioon itänyt * Läheisyys * Aamutervehdys * Kuva * Syttyen * Tulkoon * Onnellinen aamu * Ruusu * Sairaalassa * Taakka * Rukous * Sydäntalvella * Tulta * Odotuksen jälkeen * Kaksi liekkiä * Ero * "Henkipatto rakkaus" * Kovinta * Unohdus

Kehto ja kuilu
Valo ja varjo * Halki avaruuden * Tapaaminen * Kuunvaloa * Kaukaa tullut * Krookus * Päivien valo * Öisin, milloin taudin kouriin havaan * Näkymätön kuutamo * Ihana on talvipäivä * Aamuhiihto * Kaukainen maa * Muistan * On maa * Kehto ja kuilu * Valo haudalla * Miksi pelkäisin? * Odottaja * Ensimmäinen kevätpäivä * Rakas kuolema