Kallioon itänyt

Sun sydämesi kallioon
ma tungen juurin hienoin.
Sen kiveen kahlehdittu oon
ma, niittykukka vienoin.
Kiveä juurin janoisin
nyt juon, ja kasvun estää
se seinin järkkymättömin.
Ken tuskani voi kestää!
Sanovat: miksi muuta et
pois rannan kukkamultaan?
Sen yllä väikkyy perhoset,
sen päivä pukee kultaan. --

Jumala! Minä, voimaton,
hyväilen heikoin juurin
sydäntä kovan kallion
rukoillen: iske, Suurin!
Kädelläs iske kallioon,
jää murra jäykän pinnan!
Elävä lähde puhjetkoon
niin kivusta sen rinnan.


12.10.1934

Saima Harmaja - Kaukainen maa (1937)

Palava sydän
Aamuvarhain * Olkoon niin! * Mentyäsi * Oven takana * Eksyneet * Omistaminen * Kalypson kohtalo * Levoton uni * Meri * Sinun kukkasi * Hymy * Tähti * Tähdetön ilta * Talven taittuessa * Verkossa * Kallioon itänyt * Läheisyys * Aamutervehdys * Kuva * Syttyen * Tulkoon * Onnellinen aamu * Ruusu * Sairaalassa * Taakka * Rukous * Sydäntalvella * Tulta * Odotuksen jälkeen * Kaksi liekkiä * Ero * "Henkipatto rakkaus" * Kovinta * Unohdus

Kehto ja kuilu
Valo ja varjo * Halki avaruuden * Tapaaminen * Kuunvaloa * Kaukaa tullut * Krookus * Päivien valo * Öisin, milloin taudin kouriin havaan * Näkymätön kuutamo * Ihana on talvipäivä * Aamuhiihto * Kaukainen maa * Muistan * On maa * Kehto ja kuilu * Valo haudalla * Miksi pelkäisin? * Odottaja * Ensimmäinen kevätpäivä * Rakas kuolema