Rakkaus

Sieluni oli vaaleansininen puku, taivaanvärinen.
Jätin se kalliolle meren rannalle
ja alastonna tulin sinun luoksesi, naisen tavoin.
Ja naisena istuin pöytäsi ääressä,
join lasin viiniä, hengitin ruusujen tuoksua.
Sinä näit, että olin kaunis
ja muistutin jotakuta, jonka olit nähnyt unessa.
Minä unohdin kaiken, unohdin lapsuuteni ja kotimaani.
Tiesin ainoastaan olevani hyväilyjesi vanki.
Ja sinä otit hymyillen kuvastimen, käskit minun katsoa itseäni.
Näin että olkapääni olivat tomusta tehdyt ja murenivat tomuksi,
näin että kauneuteni oli sairas ja tahtoi - katoamistaan.
Oi, sulje minut syliisi niin lujasti, että ei minulta mitään puutu.

Edith Södergran

Runoja 
(1916)

suom. Uuno Kailas

Minä näin puun * Päivä viilenee * Minä * Levottomia unia * Kaikkiin neljään tuuleen * Mustaa tai valkoista * Syksy * Tähdet * Metsän hämärä * Metsän vaalea tytär * Pohjolan kevät * Sureva puutarha * Ihmeellinen meri * Laulu vuorella * Ero * Minun sieluni * Rakkaus * Elämä * Tuska

Maa jota ei ole (1925) 
Tulevaisuuden varjo (1920) 
Ruusualttari (1919)
Syyskuun lyyra (1918)