Minun sieluni ei voi kertoa eikä tietää mitään totuutta,
minun sieluni voi vain itkeä ja nauraa ja väännellä käsiään;
minun sieluni ei voi muistaa eikä puolustaa,
minun sieluni ei voi harkita eikä näyttää toteen.
Lapsena minä näin meren: se oli sininen,
nuoruudessani kohtasin kukan: se oli punainen,
nyt istuu vierelläni muukalainen: hänessä ei ole väriä,
mutta en pelkää häntä enempää kuin neito pelkäsi lohikäärmettä.
Ritarin tullessa neito oli punainen ja valkoinen,
mutta minun silmieni alla on mustat renkaat.
Edith Södergran
Runoja
(1916)
(1916)
suom. Uuno Kailas
Minä näin puun * Päivä viilenee * Minä * Levottomia unia * Kaikkiin neljään tuuleen * Mustaa tai valkoista * Syksy * Tähdet * Metsän hämärä * Metsän vaalea tytär * Pohjolan kevät * Sureva puutarha * Ihmeellinen meri * Laulu vuorella * Ero * Minun sieluni * Rakkaus * Elämä * Tuska
Maa jota ei ole (1925)
Tulevaisuuden varjo (1920)
Ruusualttari (1919)
Syyskuun lyyra (1918)