Aurinko laski yli meren vaahdon ja ranta nukkui,
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
Kun sanat putosivat veteen, olivat ne kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain,
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.
Edith Södergran
Runoja
(1916)
(1916)
suom. Uuno Kailas
Minä näin puun * Päivä viilenee * Minä * Levottomia unia * Kaikkiin neljään tuuleen * Mustaa tai valkoista * Syksy * Tähdet * Metsän hämärä * Metsän vaalea tytär * Pohjolan kevät * Sureva puutarha * Ihmeellinen meri * Laulu vuorella * Ero * Minun sieluni * Rakkaus * Elämä * Tuska
Maa jota ei ole (1925)
Tulevaisuuden varjo (1920)
Ruusualttari (1919)
Syyskuun lyyra (1918)