Minä muutan käärmeet enkeleiksi.
Kohottakaa päänne! Nouskaa pyrstöllenne!
Hetkinen - eikä enää yksikään kähise.
Autuaina lepäävät ne jalkojeni juuressa,
vaipuneina uneen, suudellen vaippani lievettä.
Sormielen lyyraa. Maan yli kulkee tuuli
hiljaa, juhlallisesti, kyynelissään,
suudellen kauneuden elottomia, marmorin valkeita patsaita suulle,
jotta ne avaavat silmänsä.
Minä olen Orfeus. Minä voin laulaa miten tahdon.
Minulle on kaikki luvallista.
Tiikeri, pantteri, puuma seuraavat minua
kallioluolaani metsään.
Edith Södergran
Syyskuun lyyra
(1918)
suom. Uuno Kailas
Hämärä * Olemisen riemu * Neidon kuolema * Olenko valehtelija * Nietzschen haudalla * Ilmestyskirjan henki * Huolettomuus * Kaunein jumala * Lyyrani * Tulevaisuuden kulkue * Orfeus