Suuri metsämies on kuollut.
Verhoan hänen hautansa lämpimin kukka-verhoin.
Suudellen kylmää kiveä sanon:
tässä on ensimmäinen lapsesi ilonkyynelissä.
Istun haudallasi ilkkuen
niinkuin iva - kauniimpi kuin olet uneksinut.
Ihmeellinen isä!
Lapsesi eivät petä sinua,
he tulevat maan yli jumal'askelin,
hieroen silmiänsä: missä mahdan olla?
niin, oikein ... täällä on minun paikkani,
tässä on isäni hoitamaton hauta.
Jumalat - vartioikaa ikuisesti tätä paikkaa.
Edith Södergran
Syyskuun lyyra
(1918)
suom. Uuno Kailas
Hämärä * Olemisen riemu * Neidon kuolema * Olenko valehtelija * Nietzschen haudalla * Ilmestyskirjan henki * Huolettomuus * Kaunein jumala * Lyyrani * Tulevaisuuden kulkue * Orfeus