Lyyrani



Inhoan ajatella - -
Missä on kallis jättiläislyyrani?
Päivänpaiste-kielinen, satumainen, pilvistä riippuva.
Oi sinä jättiläislyyrani,
sinä riiput maailman yllä kuin kysymysmerkki.

Kun minä kuolen,
heittäydyn kielillesi huolettomasti.
Silloin nousee kaksi henkeä tuntemattomista.
Ne kantavat meidät nukkuvina merten yli,
ne pysähtyvät keskellä Atlanttia -

Ja me olemme kumpikin kadonneet maailmasta,
kallis lyyrani.




Edith Södergran

Syyskuun lyyra
(1918)
suom. Uuno Kailas