Tähdet ovat järkähtämättömät -
sen me kaikki tiedämme -
minä tahdon kuitenkin etsiä onnea sinisiltä aalloilta
ja kaikkien harmaiden paasien alta.
Jollei onni tule koskaan? Mitä on elämä?
Pieni lumme lakastuu santaan.
Ja jos sen aavistus pettää? Maininki kuolee rantaan,
kun aurinko laskee.
Mitä etsi kärpänen hämähäkin verkosta,
ja mitä teki korennoinen ainoasta päivästään?
Ainoa vastaus - kaksi elotonta siipeä
kuihtuneella rinnalla.
Mustasta ei tule koskaan valkoista -
kuitenkin on taistelun hurma jäljellä kaikille,
ja joka päivä tulee helvetistä tuoreita kukkia.
Mutta se päivä on tuleva,
jolloin helvetti on tyhjä ja taivas suljetaan
ja kaikki on hiljaa -
silloin ei ole jäljellä muuta
kuin erään korennoisen ruumis lehden poimussa.
Mutta kukaan ei sitä enää tiedä.
Edith Södergran
Maa jota ei ole
(1925)
Havainto * Muotokuva * Öinen madonna * Syksyllä * Vaarallisia unia * Erokselle * Prinsessa * Sairaita päiviä * Ei mitään * Eräs elämä * Grimace d'artiste * Sarastus * Elämäni, kuolemani ja kohtaloni * Mustalainen * Lapsuuteni puut * Oi taivaan kirkkautta * Lokakuun aamu * Jumala on kaikkialla * Maa jota ei ole * Tulo Hadekseen